sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hakkeja ja nakkeleita

Viime aikoina linturetkillä on ollut hiljaista, mutta aina jotakin on tullut retkillä vastaan. Makedonianmänniköissä on näkynyt tänä syksynä vain yksittäisiä läntisiä pähkinähakkeja. Kuvan lintu näkyi Muhniemen hautausmaalla. Toistaiseksi Kymenlaaksosta puuttuu vielä pähkinähakin varmistettu pesintä.


Hakkien lisäksi makedonianmänniköissä saattaa tulla vastaan myös pähkinänakkeleita. Niitä on tänä syksynä näkynyt aiempia vuosia enemmän. 

Europaea -rotua on näkynyt Kymenlaaksossa syksyn aikana 7 paria sekä useita parittomia lintuja. Itäistä asiaticaa ei ole löytynyt ainuttakaan, vain yksi viime vuonna ilmaantunut koiras on edelleen näkynyt reviirillään.



Yläkuvassa naaraslintu ja alakuvassa roikkuu europaea -koiras, joka on erotettavissa asiaticasta helposti esimerkiksi keltaisista jaloistaan.


Tikat tekevät pesäkolojen lisäksi myös talvisin koloja. Kuvan pikkutikkanaaras nakutteli tänään talveksi uutta koloa yöpymispaikakseen.





sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Idänpikkusieppo?

Käydessämme tänään Haminan Myllykylässä Sahakoskella etsiskelemässä koskikaroja, huomasin joen rannassa sulan reunalla lennähtelevän pienen sieppolinnun, joka osoittautui pikkusiepoksi tai idänpikkusiepoksi.


Alakuvassa pyrstön yläpeitinhöyhenet vaikuttavat mustilta kuten pystösulatkin. Alanokan tyvi on hieman punertava, joka saataisi viitata pikkusieppoon.


Valkeahko kurkku erottui korostuneesti kellertävästä rinnasta. Kellahtava rinta, iphien kärjet ja tertiaarien reunukset olivat ehkä liian kellahtavat epäilemällemme idänpikkusiepolle.


Yläperän näkyessä hyvin lintu oli puhdasta lunta vasten, joten valokuva ylivalottui hieman. Ainakin yläperä on selvästi vaaleampi kuin pyrstön yläpeitinhöyhenet.  Kommentit ovat tervetulleita.


Tässä linkissä on idänpikkusieppo vaihtelua: http://birdingfrontiers.com/2014/08/04/learning-albicilla/

Tänään maanantaina oli enemmän aikaa tutustua kirjallisuuteen. Lintu osoittautui pikkusiepoksi:

1. Cederroth, C. ym.Taiga Flycatcher Ficedula albicilla in Sweden: the first record in western Europe. Birding world. 1999. Vol 12. Number 11. 
2. Chapman, M. Taiga Flycatcher in Shetland. British Birds. October 2005.
 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Viitatiainen

Viikko sitten lauantaina kävellessämme Kymijoen suistossa kuului yllättäen selän takaa viitatiaisen kutsuääntä. Lintu näyttäytyi hetkisen pienen pensaan latvassa ja lensi metsän sisään.  Lintua ei enää tullut näkyviin etsinnäistä huolimatta.

Asetimme paikalle ruokinnan ja lintu ilmaantuikin muutaman päivän kuluttua paikalle aktiivisesti ruokailemaan kolmen hömötiaisen kaverina.


Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin ylänokan tyven valkea läikkä, joka erottaa linnun valokuvissa hömötiaisesta. Valkea poski on takaosastaan viitatiaisella hieman rusehtava.


Ruskealla selkäpuolella ei näy siiven päällä hömötiaiselle tyypillistä vaaleaa paneelia.


Tässä hömötiainen, rodultaan borealis eli selkäpuoli on sillä harmaa. Linnun poski ulottuu niskaan valkeana ja siivellä näkyy vaalea paneeli sekä nokan tyveltä puuttuu vaalea läikkä.


Viikonlopulla näkyi edelleen urpiaisia ruderaattikentillä satapäisiä parvia. Joukossa näkyi myös muutamia alla olevia tundraurpiaisia.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hyvä urpiaissyksy

Vuosiin ei ole näkynyt niin komeita urpiaisparvia ruderaateilla kuin tänä syksynä, viimeisen parin viikon aikana.  Asian tekee mielenkiintoiseksi parvissa esiintyvät tavallista ruskeammat urpiaiset, jotka lienevät ruskourpiaisia. Kuvan etualalla punarintainen koiras ja oikealla naarasruskourpiainen.


Ruskourpiainen on selkäpuolelta lämpimän ruskea. Niskan ja selän värityksessä ei ole värieroa.  Isojen peitinhöyhenien kärjessä on voimakas kellahtava sävy, kuten siipisulkien reunuksissakin.


Alakuvassa on sama koiraslintu etupuolelta.


Tässä naaras selkäpuolelta kuvattuna.


Sama naaras edestä kuvattuna. Linnulla on voimakas kellanruskea sävy rinnan yläosassa ja sivuilla.


Tänään löytyi myös kahdeksan yksilön vuorihemppoparvi. Niiden lämpimän ruskea sävy on hyvin samankaltainen kuin ruskourpiaisella. Kuvassa yläperästään ruusunpunertava koiras.


Tunturien vuorihemppo etelämmässä kesäisemmissä maisemissa ruderaatilla.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tunturikiuruja

Eilen löytyi komea yhdeksän yksilön tunturikiuruparvi Kotkan Mussalosta. Tunturikiurujen päämuutto on usein lokakuun puolivälissä ilmojen viiletessä ja ensimmäisten lumisateiden tultua tuntureille.




Urpiaisia näkyi tänä viikonloppuna satapäisinä parvina ruderaattikentillä. Joukossa oli myös yllättävän paljon ruskeitakin urpiaisia. Kuvassa tavallinen urpiainen.


Myös tiltaltteja on edelleen runsaasti vesistöjen lähettyvillä pensaikoissa. Kuvan lintu on yksi kymmenen tiltaltin parvesta tältä päivältä.


Tänään löytyi myös yksi uusi europaea-rodun pähkinänakkelinaaras.


maanantai 3. lokakuuta 2016

Hieno hanhiretki


Sunnuntaina kävimme kunnon hanhiretkellä Elimäen ja Iitin suunnassa. Valkoposkien yhteismäärä lähenteli 200 000 yksilöä. 

Elimäenjärvellä oli edelleen paikalla muutama päivä sitten löytämämme sinihanhea muistuttava risteymähanhi.


Kuvassa on Anserhanhen ja valkoposkihanhen risteymä. Punaiset jalat ja punainen nokka viittaavat Anseriin ja hartiahöyhenten kuviointi valkoposkihanheen.  Hyvin pieni nokka ja runsas valkea väritys tuo mieleen eskimohanhen.


Kuvan punakaulahanhi on viihtynyt Elimäellä myös useamman päivän.


Kymenlaaksossa on Anserhanhia edelleen hyvin vähän. Päivän retkellä näimme niitä vain toistasataa yksilöä, tämä rossicuspari oli tien poskessa Sääksjärvellä. Pitempinokkainen koiras piti vahtia naaraan ruokaillessa.


Runsaasti valkoposkihanhia oli etenkin Iitin Sääksjärvellä. Kuva on kyläyhdistyksen lintutornista. Kymmeniä tuhansia hanhia oli iltapäivällä nähtävissä hienosti myötävalossa ja kyläläiset kävivät vieraineen niitä ihailemassa.


torstai 29. syyskuuta 2016

Valkoposkihanhet ovat tulleet


Tänään kävimme katsomassa Muhjärven ja Teutjärven hanhitilannetta. Valkoposkihanhia näkyikin runsaasti, selvästi yli 100 000 yksilöä.  Anserhanhia näkyi niukasti, tundrametsähanhia 80, taigametsähanhia 6 ja vain 10 tundrahanhea.


Kuvassa osa Muhniemen Kylänahon 50 000 yksilön hanhiparvesta. Todennäköisesti merikotka nosti ne hetkellisesti lentoon.


Elimäen Villikkalasta löytyi 10 000 yksilön valkkariparvesta leukistinen hanhi. Sama hanhi näkyi 24.9. Kotkan Tavastilassa noin 30 km:n päässä tältä paikalta.

 

Alakuvassa sama hanhi kuvattuna Kotkassa 24.9.


Elimäen keskustassa kahden risteymähanhen lisäksi löytyi vanha punakaulahanhi 12 000 yksilön valkoposkihanhiparvesta.  Mielenkiintoiset risteymät, toisessa mukana eskimohanhea, olivat vain kaukoputkella saavutettavissa.


Alakuvan punakaulahanhi on kuvattu Pyhtään Länsikylästä 24.9.