maanantai 2. syyskuuta 2019

Hellepäivän tinnuretki

Eilen kävimme helteisessä kesäsäässä perinteisen alkusyksyn tinnulenkin, joka kiertelee pääasiassa Elimäen peltolakeuksilla, tuloksena 75 tuulihaukkaa. Aiempina vuosina tinnujen lukumäärä on vaihdellut 17 ja 154yksilön välillä. 

Suurimmat määrät on näkynyt myyrävuosina, jolloin nuoria lintuja viivyttelee pelloilla elo-syyskuun vaihteeseen asti. Myyrien katosyksyinä pelloilta on löytynyt enää lähinnä sulkivia vanhoja koiraita. 



Arosuohaukasta on tullut alueella jokavuotinen nähtävyys ja eilenäkin reitille sattui kaksi nuorta macoa. Kuvassa Löytyn lintu joka kisaili kahden vesparin ja tinnujen kanssa löytöhetkellä. 

Toinen saalisteli pellon pinnassa Ratulan erinomaisilla suohaukkapelloilla.  Viikkoa aiemmin näimme samalla paikalla kaksi arosuota istumassa pellolla samanaikaisesti.



Punajalkahaukka on sattunut laskentaan vain kerran aiemmin, mutta nyt invaasion ansiosta näkyi neljä nuorta vesparia paikallisena.


Sinisuohaukkojen muutto on vielä vilkastumassa, mutta nyt havaitsimme 20 yksilöä.  Kuvassa vanha koiras ja nuoriakin näkyi hyvin merkkinä jossain onnistuneesta pesimätuloksesta. 

Ruskosuohaukkoja on saalistellut koko alkusyksyn normaalia enemmän pelloilla hyvän myyrätilanteen takia, nyt havaitsimme 18 yksilöä.


Nuolihaukkojen reviireitä sattuu tinnulenkimme varrelle vain muutamia ja nyt sattui kiikareihin vain yksi yksilö.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Heinäkuun lintuja

Heinäkuun rari on Pyhtään Klåsaröstä Jyrki Pynnösen kanoottiretkellä löytämä virtavästäräkki, joka on vasta toinen kesähavainto Kymenlaaksosta. Monet harrastajat saivat sulkivasta koiraasta vasta nyt KyLY:n pinnan.


Luhtahuitteja ilmaantuu usein vasta keskikesällä merenlahdille huittailemaan. Tänään oli retkellä onni matkassa, kun kaksi huittia ilmaantui juoksentelemaan avoimesti rantalietteelle Salminlahdella.



Merihanhi on Kymenlaaksossa yksi tämän vuosituhannen menestyjistä. Runsastuminen on erityisen hyvin ollut havaittavissa Tammijärven alueella, joka on itäisen Suomenlahden hanhien tärkein levähdysalue. Vielä 20 vuotta sitten paikalla näkyi elokuussa vain muutamia merihanhia, mutta vuosi sitten 15.8 jo 770 yks. Tällä hetkellä alueen pelloille on kerääntynyt ruokailemaan jo 500 hanhea, huipun ollessa elokuussa.


Kuvassa merihanhiperhe lepäilemässä vesikivellä.


Viimepäivien helteet on saanut hanhet läähättämään. Kuvassa 4 vanhaa ja 2 nuorta.


Nuori merihanhi hikoilee suun kautta.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Toukokuun havaintoja


Huhtikuun lopun lämpöaalto toi vaihteeksi pussitiaisiakin hiukan paremmin Kymenlaaksoon.  Kuvan perusteella jälkikasvuakin mahdollisesti syntyi.  


Hyvästä talviesiintymisestä huolimatta pähkinänakkeleiden pesintöjä varmistui ainoastaan yksi ja lisäksi pitkään asutulla reviirillä oleskeli pariton naaras.


Tällä vuosituhannella joutsenmuutot ovat tulleet selvästi kaksihuippuiseksi. Ensimmäisen muutto on alkukeväällä.  Toinen, pesimättömien joutsenten muutto sulkimaan Venäjälle on vasta touko-kesäkuun vaihteessa.


Kuvan kaularengastettu lintu 5E08 on rengastettu Latviassa poikasena heinäkuussa v. 2012.  Kuva on otettu 24.5. Ahvion pellolta, jolloin oli vielä 7-vuotiaana matkalla sulkimaan kymmenen yksilön joutsenparvessa. Kuvassa siivet levällään olevat joutsenet ovat paikallinen pari, joka yritti karkoittaa omimaltaan pellolta pois levähtänyttä joutsenparvea. 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Määrittämisen ihanuutta - Rantahaan uunilintu

Sunnuntaina 9.6 löytyi Salminlahden lintutornille vievän polunvarren metsiköstä mielenkiintoisesti laulava Phylloscopus, jonka lopulliseen oikeaan määritystulokseen vierähtikin useampi tunti. 

Lintu lauloi korkealla puiden latvustossa lyhyttä, mutta hyvin lapinuunilintumaista säettä. Iltapäivän tuulisissa olosuhteissa laulua kuului vain harvakseltaan muutama säe eikä korkealla liikkuneesta fyllarista kiikareilla juuri tuntomerkkejä näkynyt. Niinpä alustava määritys oli muuttomatkalla oleva lapinuunilintu, joka lauloi vajaata säettä. Lapinuunilintu-atrappiin eikä myöskään soitettuun pajulinnun lauluun se ei reagoinut mitenkään. 

Lopulta ainoa ääni oli vuoriuunilinnun kutsuääni, jota se tuli ihmettelemään hetkeksi lähietäisyydelle. Lintu näkyi nyt hyvin ja vaikutti pajulinnulta. Tässä vaiheessa oli kuultu myös hyvin korkeaa kirkasta iizzt -ääntä, jota kuului välillä tiuhaan toistettuna. Tätä ääntä kuulunee joskus myös pajulinnulta. 

10.6 fyllari oli edelleen paikalla ja lauloi  aamulla vuoriuunilintumaisen lyhyttä säettään aktiivisesti. Pari kertaa se yritti aloittaa nyt säkeen myös pajulintumaisesti, mutta yritys lopahti alkuunsa. Mielenkiintoista oli ettei kertaakaan kuultu pajulinnun hyitt kutsuääntä tuntien tarkkailusta huolimatta. Ainoastaan usein kuului hyvin korkeaa iizzt -ääntä jota se vaikutti käyttävän kutsuäänenä. 

Lopulta tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on pajulintu, joka jostain syystä on oppinut vuoriuunilintumaisen laulun. 




Itse opin asiasta sen, että lintujen määrittäminen on mielenkiintoista. Iltamyöhään tuli kotona kuunneltua erilaisia Phylloscopuslajien laulu- ja kutsuääniä. Kovasti oli vuoriuuunilintumainen ääni nyt kyseessä. Äänite on saatu Teolta. Huom. Äänittessä kirkas ääni on punarinnan.












keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Valkoselkätikalla menee hyvin

Valkoselkätikka on muutaman viime vuoden aikana yleistynyt Kymenlaaksossa. Etenkin tänä vuonna runsastuminen on ollut havaittavissa Kotkassa, josta varmistui kolme pesintää uusilta aienminkin runsaasti retkeillyiltä paikoitalta. 

Neljäskin reviiri oli asuttuna, mutta tältä paikalta pesää ei onnistuttu löytämään. Reviirillä on asustellut kymmenen vuotta Päijät-Hämeessä rengastettu koiras, joka on kasvattanut alueelle useita poikueita.




Valkkarien pesät sijaitsevat selvästi käpytikkojen pesiä korkeammalla. Usein lähellä 10 metriä.


Kuvassa kurkkii koiraspoikanen pesäkolosta.


Naaraspoikasillakin on nuorena hieman punaista päälaella.


Kymenlaakson pelloilla levähti viime vuosien tapaan runsaasti Arktisia hanhia, mutta selvää runsastumista ei enää tapahtunut. 

Lyhytnokkahanhet eivät ole peltoparvissa yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana, vaan lajia on esiintynyt lähinnä yksittäisinä yksilöinä tundrametsähanhi- parvissa, joista osan harhailusta on selittänyt pariutuminen rossicuksen kanssa.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Kirkkaita päiviä

Kevät on edennyt korkeapainesäiden vallitessa. Hanhet ilmaantuivat maalis-huhtikuun vaiheessa suurina parvina perinteisille paikoille, suurimpien parvien käsittäessä 5000 - 6000 yksilöä. Tällä hetkellä parvet ovat hajaantuneet laajalle alueelle pikku parviksi.




Kirkkaat, tyynet säät suosivat metsäretkeilyä. Valkoselkätikat ovat jo hiljentyneet ja vetäytyneet pesimäpaikoilleen. 


Pähkinänakkelit selvisivät elossa talvesta aiempia vuosia paremmin. Maaliskuun puolivälissä lintuja löytyi vielä 17 yksilöä, mutta muuttolintujen saapuessa, pähkinänakkelitkin hävisivät edellisvuosien tapaan talvipakoiltaan. 

Kuvassa laulaa koiraslintu kuvehöyhenet pörhöllään siperianpihdan latvassa, mutta naaras on hävinnyt jo aikaisemmin paikalta.


perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kaulushaikaroita

Haminan Lupinlahden sillan kupeen sulissa on alkukeväisin ollut mahdollista nähdä kaulushaikaroita kalassa jo vuosikymmeniä. Takavuosina nykyistä yleisemmin, kun Kirkkojärven haikaroitakin kävi lahdella kalassa.



Kuvassa haikara saa saaliiksi pienen hauen.


Haikaran kalaonni saa toisenkin yksilön lennähtämään paikalle.



Haikarat kalastivat yhdessä tovin aivan tornin läheisyydessä ruovikossa, kun paikalla sattui olemaan hiljainen hetki.