Lintuatlashavaintoja Kymijoen varrelta

Tänä kesänä linturetkeily on mennyt pitkälti Suomen 4. lintuatlaksen merkeissä. Atlas kirjataan neljänä vuotena ja ensimmäisen kesän oma havainnointi on ollut aktiivisinta Kotkassa Kymijoen rantametsiköissä. Lintuatlashavainnot on selvittänyt ja kirjannut Klasu ja olen ollut myös havaintoja tekemässä. Pesintään viittaavia havaintoja on tältä alueelta toistaiseksi tullut hieman yli sadasta lajista. 

Kalalokki ja kalatiira ovat alueen ainoat lokkilinnut, joita pesii Kotkan alueella joen varrella  koskipaikkojen kivillä.  Pesivät harmaalokit ovat kadonneet alueelta kaatopaikkojen katoamisen myötä. Kuvassa kalatiira on löytänyt pesimäpaikan joen vanhojen rakenteista.  

Pikkutikkojen reviireitä sattui kohdalle joen rantametsistä peräti 17 Hurukselan eteläpuolelta. Valkoselkätikan reviireitä varmistui samalta alueelta viisi. Kuvassa nuori pikkutikka lähdössä emonsa perään. 

Harmaapäätikkoja löytyi kolmelta reviiriltä. Kuvassa naaraspoikanen lähdössä pesästä. 

Kymijoen rantakoivikot ovat Kotkan parasta pyrstötiaisaluetta ja Klasu varmisti pesinnän kolmelta atlasruudulta. Nuori vilkas pyrstötiainen onnistui lopulta tulemaan kuvaankin rantakoivikossa. 

Pähkinänakkelin toinen hyvä pesimäalue Kymenlaaksossa on Kymijoen rantalepikoissa Kotkassa. Pesälöytöjä oli neljä ja yksi reviiri. 

Altasretkeily on kesäaikana mukavaa tekemistä, jota voi suositella kaikille linnuista kiinnostuneille. Jos esim. selvittää vuoden ajan lintuhavaintojaan, voi hyvin vaikka laskea samalla oman asuinpaikkansa atlasruudun pesimälajit. Klasun puolesta voi sanoa, että hänen nelivuotinen tavoitteensa on jo hyvällä alulla. Itse voin todeta, että lintuatlashavainnot rytmittävät hyvin lintuhavaintoja ja tuovat uuden näkökulman harrastukseen. 

Helmikuun lintuja

Helmikuu oli hyvin tuulinen ja sateinen, mutta muutama kirkaskin päivä sattui kohdalle.

Kymenlaaksossa kannattaa käydä helmikuussa lehdoissa, tikat ja pähkinänakkelit ovat silloin jo innokkaasti äänessä. 

Valkoselkätikastakin saa nykyisin helposti talvipinnan ilman bongausta. 

Haminan Lupinlahden rantalehdoista voi löytyä vielä nykyisinkin muutamia pikkutikan reviirejä.

Runsaslumisesta talvesta huolimatta näkyi harmaapäätikkoja, usein kuitenkin ruokinnoilta.

Syksyn ja talven aikana ei löytynyt yhtään asiaticaa. Kuvassa vasta helmikuussa löytynyt laulava, väritykseltään keskimääräistä kellertävämpi europaea-koiras.

Talvipinnoja tuli lopulta 68 lajia. Puuttumaan jäi mm. kyhmyjoutsen. 

Tammikuun lintuja

Tammikuu on jatkunut talvisena ja tuulisena. Luntakin on nyt kuun lopulla puolisen metriä. Pihlajanmarjoja on riittänyt Kotkan alueella kuun loppupuolelle saakka, mutta marjalintujen parvet ovat olleet melko pieniä.  Parinsadan räkättirastaan parvi näkyi kuitenkin tänään lumimyrskyn jälkeen kerääntyneenä pihlajanmarjoja syömään. 

Talven aikana kolmella puimatta jääneellä rypsipellolla olen nähnyt talven aikana paljon tiklejä, yhteensä yli 1000 yksilöä. Myös peippoja on näkynyt samoilla pelloilla runsaasti, yhteensä yli 500. Mutta urpiaisia olen nähnyt vain yhden yksilön, yleensä talvisin urpiainen on ollut yksi talven peruslajeja. 

Kotkan Karhulassa Kymijoella on viettänyt sama siipirikko laulujoutsen jo kolmatta talveaan sinisorsien seurana.

Pohjantikasta on viime vuosina tullut talvipinna joka vuosi Sippolan Aarnipolun kuusikosta, niin tänä vuonnakin.  Mielenkiintoista oli seurata, kun metsätiaiset, hömö- ja töyhtötiainen kävivät etsimässä ravintoa maasta tikan hakkuutähteistä ja kerran hömötiainen jopa näkyi aivan tikan vieressä sen koputellessa puuta.

Talvilajeja on tähän mennessä näkynyt 66 lajia. 

Koskikara harvinaistuu

Kotkan ja Pyhtään Kymijoen haaroista on käyty talvisin laskemassa koskikaroja jo yli 40 vuoden ajan. Karojen lukumäärä on tällä aikavälillä alueella suorastaan romahtanut, arviolta 70 %.

Talvehtivien koskikarojen määrä vaihtelee pitkälti talven ankaruuden mukaan, joten kannan vaihtelun näkee vasta pitkässä aikavertailussa. Paras laskettu karatalvi alueelta on talvelta 1983-84, jolloin Kymijoesta Kotkan ja Pyhtään alueelta havaittiin 62 talvehtivaa koskikaraa. 

Tänä talvena joen virtaama on ollut pieni ja ainoastaan koskialueet ovat pysyneet sulina pakkaskausien yli. Tästä huolimatta alueelta on löytynyt vain 13 talvehtivaa koskikaraa.

Parhaan karakosken, Kultainkosken, eri vuosikymmenten paras päivämaksimi antaa jo selvän kuvan koskikarojen vähenemisestä. 1980-luvulla suurin päivälukema oli 19 yksilöä, 1990-luvulla 26, 2000-luvulla 6 ja 2010-luvulla 4 yksilöä.  Tänä talvena paikalla on havaittu parhaimmillaan kaksi yksilöä.

Kuvassa alueen tunnetuin karakoski, Koivulan Siikakoski. Tältä koskelta samoilta jalansijoilta paras laskettu päiväkohtainen karamäärä on 14 yksilöä 9.1.1979. 

Saukkojen lukumäärä on koskikaroista poiketen viime vuosikymmeninä selvästi lisääntynyt. Vastaavasti minkit ovat alueelta vähentyneet, liekö saukolla siihen osuutta? 

Kuvassa oleva saukko on viihtynyt pitkin talvea Kyminlinnan ja Langinkosken välillä.

Teksti Klaus Laine ja kuvat Tuula.