Tänä kesänä linturetkeily on mennyt pitkälti Suomen 4. lintuatlaksen merkeissä. Atlas kirjataan neljänä vuotena ja ensimmäisen kesän oma havainnointi on ollut aktiivisinta Kotkassa Kymijoen rantametsiköissä. Lintuatlashavainnot on selvittänyt ja kirjannut Klasu ja olen ollut myös havaintoja tekemässä. Pesintään viittaavia havaintoja on tältä alueelta toistaiseksi tullut hieman yli sadasta lajista.
Kalalokki ja kalatiira ovat alueen ainoat lokkilinnut, joita pesii Kotkan alueella joen varrella koskipaikkojen kivillä. Pesivät harmaalokit ovat kadonneet alueelta kaatopaikkojen katoamisen myötä. Kuvassa kalatiira on löytänyt pesimäpaikan joen vanhojen rakenteista.
Pikkutikkojen reviireitä sattui kohdalle joen rantametsistä peräti 17 Hurukselan eteläpuolelta. Valkoselkätikan reviireitä varmistui samalta alueelta viisi. Kuvassa nuori pikkutikka lähdössä emonsa perään.
Harmaapäätikkoja löytyi kolmelta reviiriltä. Kuvassa naaraspoikanen lähdössä pesästä.
Kymijoen rantakoivikot ovat Kotkan parasta pyrstötiaisaluetta ja Klasu varmisti pesinnän kolmelta atlasruudulta. Nuori vilkas pyrstötiainen onnistui lopulta tulemaan kuvaankin rantakoivikossa.
Pähkinänakkelin toinen hyvä pesimäalue Kymenlaaksossa on Kymijoen rantalepikoissa Kotkassa. Pesälöytöjä oli neljä ja yksi reviiri.
Altasretkeily on kesäaikana mukavaa tekemistä, jota voi suositella kaikille linnuista kiinnostuneille. Jos esim. selvittää vuoden ajan lintuhavaintojaan, voi hyvin vaikka laskea samalla oman asuinpaikkansa atlasruudun pesimälajit. Klasun puolesta voi sanoa, että hänen nelivuotinen tavoitteensa on jo hyvällä alulla. Itse voin todeta, että lintuatlashavainnot rytmittävät hyvin lintuhavaintoja ja tuovat uuden näkökulman harrastukseen.
