Neljänsadan valkoposkihanhen joukosta Muhniemestä löytyi kanadanhanhen ja valkoposkihanhen risteymä. Se saattaa olla kokonsa puolesta jopa todellinen arktinen risteymä; pikkukanadanhanhen ja valkoposkihanhen risteymä.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy kanadanhanhen pää ja valkkaria tummempi alapuoli, toisessa kuvassa pää näkyy vähän paremmin. Kuitenkin sen väritys oli vähän liian harmahtava ollakseen puhdas pikkukanadanhanhi.
Valkoposkihanhien lisäksi myös tundrametsähanhet eli rossicukset ja tundrahanhet ovat aloittaneet syysmuuttonsa. Edellisiä näkyi 60 ja jälkimmäisiä 10, mutta taigametsähanhia ei yhtään.
Hovinsaarella on ollut Suomenlahden hanhia koko syksyn, joukossa on ollut yksi nuori nuori merihanhi. Nämä hanhet ovat arktisia hanhia helpommin lähestyttäviä.
Tundralta tulee muutolle myös kahlaajia, yksi viimeisimmistä on kapustarinta, joita Länsikylän pelloilla oli pieni parvi lähinnä nuoria lintuja, joukossa pari aikuista.
Länsikylän pelloilta oli alkuviikolla löytynyt myös harvinainen pikkutrappi, joka toi silloin paikalle paljon lintuharrastajia. Näin linnusta päätä, kaulaa ja välillä selkää. Mutta kyllähän siitäkin voinee todeta, että elis oli.
Tänään sitten Hovarilla löysimme nuoren palsasirrin, joka myös on minulle elis. Paikalla oli myös Raatikaisen Miika ja hänen äitinsä, terveiset nuorelle lintuharrastajalle ja -kuvaajalle! Hyvä sponde elis hänellekin! Linnun päälevinnäisalue on Pohjois-Amerikan tundra. Laji on todennäköisesti runsastumassa Siperian tundralla, koska yksilömäärät ovat lisääntymässä Euroopassa.
Lintu oli kameralle kaukana, mutta kuvasta näkyy selvä jyrkkä väriraja valkean vatsan ja rusehtavan rinnan kohdalla. Varpushaukka pyrähti ylitse ja lintu lähti samalla äännellen lentoon, minne sitten menikään.