Kävimme aikanaan siellä opettaja Solanterän kanssa biologian oppitunnilla retkellä. Hyvä muistaa tässä kohtaa myös allikkosalakka, joka koululaisten retkikohteen menetyksen myötä myös paikalta menetettiin. Kymen Sanomien sivuilla oli Teemu Tastin kirjoitus kalasta. Sen perusteella onneksi joissakin Kotkan pienissä lammissa ilmeisesti tämän silloin siirretyn piilottelevan kalan kanta saattaa säilyä. Onneksi aikanaan valpas yksityishenkilö sai tämän pohjoisalueensa reunalla eläneen kalan vielä pelastettua.
Nyt seudun viimeinenkin liejukanan saviponni on täyttymässä. Tänä kesänä paikalla yksi pariskunta kasvatti onnistuneesti kaksi poikuetta. Mitenhän liejukanalle käy ensi vuonna?
Yllä kuvassa on ensimmäisen pesueen nuorukainen ja alakuvassa toisen poikueen untuvikko.
Nuoria liejukanoja seurasi yksi tai kaksi untuvikkoa, joita vanhempi sisarus ruokki. Pullus jäi odottelemaan ruokaa isosiskoltaan.
Liejukana taitaa olla Suomen linnustosta ainoa laji, jonka vanhemmat sisarukset auttavat emoja nuorempien ruokinnassa.
