Lintutalvet ovat hyvin erilaisia. Huolimatta melko ahkerasta retkeilystä, linnusto vaikutti melko hiljaiselta. Etenkin, marja- ja siemensyöjälintuja oli joulukuussa niukasti. Lumettomuus aiheutti myös sen, että linnut saattoivat olla hajallaan.
Kuitenkin talvipinnoja oli kertynyt joulukuun loppuun mennessä 71.
Joulukuussa satuin näkemään Veli-Matti Multasen jäättömän meren rannikolta löytämän mustakurkku-uikun, jollaista havaintoa joulukuussa Kymenlaaksosta saa hakea lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Punasotka löytyi joulukuun viimeisenä päivänä Haminan Salminlahdelta tukkasotkien joukosta. Punasotkiakin löytyy joulukuussa Kymenlaaksossa harvakseltaan.
Mielenkiintoinen havainto oli nuori kurki, joka viivytteli joutsenten kanssa vielä joulukuun ensimmäisellä viikolla Kotkassa.
Pakkasta ei joulukuussa juuri ollut. Jouluaaton lämmin eteläinen ilmavirtaus toi Kymenlaaksoon merihanhia, Kotkan Papinniitylle kolme yksilöä ja Elimäen Värälään yksinäisen linnun.
Kotkassa on yksittäisiä sepelkyyhkyjä on alkanut näkymään talvisinkin ruokinnoilla. Nyt joulukuussa näkyi talvehtimista aloittelemassa myös nuoria sepelkyyhkyjä, kuten nämä linnut Kotkan keskustan tervaleppälehdossa.
Jäättömiltä merenlahdilta pystyi näkemään tänä talvena joulukuussa tavallista useammin pilkkasiipiä ja muutamia nokikanojakin.
Pikkkutikasta tulee usein talvipinna vasta helmikuussa, tänä talvena laji näkyi heti joulukuun alussa.
Kuvassa joulukuinen vielä jäätön Suomenlahti Kotkan edustan kallioilta kuvattuna, taustalla Suursaari.