Kotkan Hurukselassa ruokinnalla on käynyt helmikuun alusta asti rengastamaton valkoselkätikkanaaras. Myös viime vuonna ruokinnalla
kerrottiin käyneen valkoselkätikkanaaraan, liekö sama tikka.
Valkoselkätikka on talvikauden 75. pinna. Viime vuonna talvipinnoja oli 63.
Tänä talvena en nähnyt lainkaan käpylintuja, mutta viime talvena niitä näin kaikki kolme lajia. Tänä talvena oli runsaasti varpuspöllöjä ja lauhan alkutalven ansiosta vesilintuja ja lokkeja.
Varpuset tirskuttelevat Tavastilan risukasalla.
Sää oli aika hyvä, Rautalanselällä Virolahdella ei tuullut ja näkyvyys oli hyvä. Merikotkia näkyi nyt kolme, kaukana. Kuvassa vanha merikotkapari rajavyöhyöhykkeellä.
Naaras on edellä isompana ja kesällä saalista hakeva ketterä koiras pienempänä, takana on Venäjän rantaa. Ilmeisesti naapurissa oli juuri nostettu verkot, koska kaukana näkyi 35 harmaalokkia, vanhoja argareita ja 12 merilokkia.
Virolahden kirkon hautausmaalla lauleli kuusen latvassa vaalea pähkinänakkeli, näytti olevan edelleen pariton.
Kotkan Helilässä tavinaaras oli sinisorsien joukossa, mutta ei uskaltanut tulla lähemmäs syömään selvästi isompien sinisorsien ja paikalle sattuneiden varisten takia. Yritti kylläkin. Taitaa olla sama kuin aikaisemmin talvella Hovilassa nähty tavi.
Retki loppui tähän. Lasun auto hajosi, hinausauto vei auton ja Jorma tuli ystävällisesti Mussalosta ja auttoi innokkaat lintujen havainnojat kotioloihinsa.
Kotkan Karhulasta löytyi Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen
ensimmäinen talvihavainto kangaskiurusta. Löytäjä on Jorma Venemies.
Kävimme bongaamassa sen koivun latvasta keltasirkkujen parista. Toisesta kuvasta näkyy vaalea silmäkulmajuova ja toisesta kuvasta lyhyt kangaskiurun pyrstö.
Katariinan tervaleppälehdon punarinta on selviytynyt talven pakkasista.
Tänä vuonna tikkoja on näkynyt vähän, vielä talvipinnoista puuttuvat pohjantikka ja valkoselkätikka. Viime talvena ne oli jo tähän mennessä "hoidettu".
Lunta ja tuulta tuli tänään reilusti. Koivulassa näkyi koskikara padon alapuolella, voimalan luona. Niitäkin on tänä talvena näkynyt melko vähän.
Kotkan tervaleppälehdossa punarinta tiksutteli pirteänä ja yläruokinnalle pistäytyi Suomen pienin tikka, varpusen kokoinen, pikkutikka.
Kaunis aurinkoinen kevättalven päivä Kotkassa. Jo marraskuun alusta sinisorsien kanssa talvehtineen jouhisorsan olinpaikka, Gutzeitin sula, on nyt jäätynyt ja ne ovat jossain muualla tehdasalueen sulassa, joka ei näy edes Luotsi-Kuusisen metalliristikkotornille. Välillä ne lentävät kuitenkin katsomaan, onko umpijäätyneelle alueelle Luotsi-Kuusisen eteen ystävälliset ihmiset tuoneet niille ruokaa.
Langinkoskella isokoskelot kisailivat ja soidintelivat pienissä ryhmissä ja koiraiden päähän tuli aivan kuin kruunu. Kuvassa ne kisailevat mahdollisesta isokoskeloyksilön löytämästä kalaruoasta.
Telkkiä oli tullut lisää Korkeakosken kalastuspaikalle ja aikuisten joukossa oli myös nuori koiras, jonka poskessa jo näkyy hieman vaaleaa.
Nuoren naaraspukuisen koirastelkän silmä on jo alkanut vaalentua ja poskilaikun alku näkyy nokan tyvellä. Nuorella naaralla silmä olisi ruskea ja vanhalla naaralla silmä olisi kirkkaampi.
Pikku-uikku, Kotkan toinen tähti jouharin lisäksi, on ollut nyt kuukauden päivät paikoillaan sillan alla. Mitenhän on, näkeekö linnun vielä juhlapuvussa huhtikuussa.
Virolahdella kirkon linturuokinnalla oli hiljaista, Lasu vei sinne lisää auringonkukan siemeniä. Kiinnijäätynyt pönttö piti aluksi saada puukolla auki. Todennäköisesti varpuspöllö on siellä lähettyvillä, koska käpytikat räkättivät varottavasti paikalla. Jonkun matkan päässä myös varpuspöllö saalisti pikkulintuja. Kun se näki lähellään tiaisen, se vetäytyi kuusen latvassa omasta mielestään hyvin huomaamattoman kapeaksi ja pienet sarvet tulivat näkyviin. Varpuspöllö yritti piiloutua. Varpuspöllö oli myös Haminassa entisellä paikallaan Vilniemessä kartanon pellolla puiden latvassa.Tänä talvena varpuspöllöjä on tavallista enemmän.
Virolahden Rautalanselällä näkyi nyt 2 merikotkaa puiden latvassa. Jäälle emme lähteneet, koska alkoi tuulemaan, satoi vähän lunta ja pakkasta oli -12 astetta. Tuulen vaikutuksesta pakkanen olisi ollut parikymmentä astetta. Koti-Kotkassa lämpötila oli -7 astetta. Ehkäpä myöhemmin jonain aurinkoisena viikonvaihteena. Pilkkijät ja lumikelkalla kulkijat tarkenevat, vaatetus tulee aina muistaa, jäälle lähtiessä.
Kotkassa 3 nokkavarpusta näkyi aamun lumisateessa puun latvassa. Kevyessä talvipinnojen keruussa on minulla siten nokkavarpunen ja Kymin harmaapäätikka mukaanlaskettuna nyt 73 pinnaa.
Aamulla lämpötila oli Kotkassa jo Ylänummella -30 astetta. Vasta iltapäivällä pakkasen vähän hellittäessä linnutkin virkistyivät kohmeesta ja ääntelivät vilkkaammin.
Kotkan Karhulan Siikakoskella höyrysi niin paljon, että lintuja ei näkynyt.
Paikalla on ollut aikanaan 1700 -luvulta rakennettu kaksikerroksinen Valamon munkkien sivuluostari. Kosken höyryn takaa näkyy Munkholman pieni saari, jossa luostarin munkeilla oli Neitsyt Marialle pyhitetty kappeli.
Tervaleppälehdossa oli 5 mustarastasta, kolme naarasta ja kaksi koirasta.
Alla vanha mustarastasnaaras.
Nuorella naarasmustarastaaalla iphien (=isot peitinhöyhenet) vaaleat kärjet ovat nuoruuspuvun höyheniä ja pään kuvioissa on enemmän kontrastia kuin vanhalla naaraalla.
Kotkan pikku-uikun alue on kaventunut sillan alla ja vahva virta kuljettaa sitä helposti alaspäin. Kun se käy jäällä lepäilemässä, niin heti vesi selässä jäätyi palloiksi. Nokikanaa ei paikalla enää näkynyt.
Katariinan tervaleppälehdossa punarinta värisi kylmästä linnoitusrauniolla. Se seisoi yhdellä jalalla kylmässä ja lämmitteli toista jalkaansa siiven alla. Helena toi vartavasten ruokaa punarinnalle vielä myöhään iltapäivällä. Toivottavasti se kestää tämän viikonvaihteen. Ensi viikolla pitäisi lauhtua.
