Valkoselkätikat, emo ja lentopoikanen

Tänään tuli linturetkellä vastaan Haminan keskustan ympäristössä jo vuosia viihtynyt Tatu Hokkasen rengastama valkoselkätikkakoiras poikasensa kanssa. Sama renkaallinen koiras näkyi ensimmäisen kerran jo 28.5. ruokkimassa lentopoikuetta, jolloin ruokittavana oli vähintään kaksi poikasta. Nyt ruokittavana oli enää yksi kerjäävä koiras poikanen.

Nuoren valkoselkätikan tunnistaa maastossa parhaiten iälleen alaperästä, josta vanhalle tikalle tyypillinen alaperän punertavuus puuttuu vielä lähes tyystin. Nuori tikka saa punertavan alaperän vasta myöhemmin kesällä osittaisen sulkasadon myötä, minkä jälkeen iänmääritys muuttuu maastossa vaikeammaksi. 

Kuvan nuoren valkkarin nokka ei ole ehtinyt kasvaa vielä täyteen mittaansa kuukauden aikana, minkä se on viettänyt poissa kotikolostaan. 

Vanhalla valkoselkätikalla on pitkä ja hoikka nokka.

Teksti Klaus Laine, kuvat Tuula.

Nakkeleilla hyvä pesimäkesä

Vuosi sitten Kymenlaaksossa alkanut pähkinänakkeleiden yleistyminen kesällä jatkui tänä vuonna.  Useiden vuosien ajan eteläisestä Kymenlaaksosta varmistui vain yksi tai kaksi pesintää, kun nyt pesintöjä yritti kymmenen paria.  Yksi pari joutui luovuttamaan lopulta kolon kottaraiselle lähes kuukauden jatkuneiden muurausyritysten jälkeen. Sen jälkeen pari poistui poistui paikalta.  Yhdeksällä parilla pesintä onnistui ainakin poikasvaiheeseen. 

Maalis-huhtikuun aikana löytyi vielä 46 yksilöä reviireiltä, 16 paria ja 14 yksilöä parittomina. Kaikki yksinäiset nakkelit jäivät parittomiksi ja poistuivat paikalta viimeistään huhtikuun alussa, mikä kertonee jotain vielä pähkinänakkeleiden vähälukuisuudesta. 16:sta parista kuusi paria hävisi talvireviiriltä viimeistään huhtikuun puolivälissä, poistuneiden parien joukossa oli harmittavasti kaksi sekaparia.  Molemmissa tapauksissa asiatica-koiras vietti talven europaea-naaraan seurassa talviruokinnoilla. 

Yksi pari pesi tiaispöntössä, josta Tatu Hokkanen pystyi rengastamaan neljä pesäpoikasta. Kuvassa koiraspoikanen, jonka jo pystyi määrittämään sukupuolelleen kupeiden kastanjanruskeasta värityksestä. 

Teksti: Klaus Laine, kuvat Tuula.