perjantai 25. kesäkuuta 2021

Valkoselkätikat, emo ja lentopoikanen

Tänään tuli linturetkellä vastaan Haminan keskustan ympäristössä jo vuosia viihtynyt Tatu Hokkasen rengastama valkoselkätikkakoiras poikasensa kanssa. Sama renkaallinen koiras näkyi ensimmäisen kerran jo 28.5. ruokkimassa lentopoikuetta, jolloin ruokittavana oli vähintään kaksi poikasta. Nyt ruokittavana oli enää yksi kerjäävä koiras poikanen.

Nuoren valkoselkätikan tunnistaa maastossa parhaiten iälleen alaperästä, josta vanhalle tikalle tyypillinen alaperän punertavuus puuttuu vielä lähes tyystin. Nuori tikka saa punertavan alaperän vasta myöhemmin kesällä osittaisen sulkasadon myötä, minkä jälkeen iänmääritys muuttuu maastossa vaikeammaksi. 

Kuvan nuoren valkkarin nokka ei ole ehtinyt kasvaa vielä täyteen mittaansa kuukauden aikana, minkä se on viettänyt poissa kotikolostaan. 

Vanhalla valkoselkätikalla on pitkä ja hoikka nokka.


Teksti Klaus Laine, kuvat Tuula.




















sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Nakkeleilla hyvä pesimäkesä

Vuosi sitten Kymenlaaksossa alkanut pähkinänakkeleiden yleistyminen kesällä jatkui tänä vuonna.  Useiden vuosien ajan eteläisestä Kymenlaaksosta varmistui vain yksi tai kaksi pesintää, kun nyt pesintöjä yritti kymmenen paria.  Yksi pari joutui luovuttamaan lopulta kolon kottaraiselle lähes kuukauden jatkuneiden muurausyritysten jälkeen. Sen jälkeen pari poistui poistui paikalta.  Yhdeksällä parilla pesintä onnistui ainakin poikasvaiheeseen. 

Maalis-huhtikuun aikana löytyi vielä 46 yksilöä reviireiltä, 16 paria ja 14 yksilöä parittomina. Kaikki yksinäiset nakkelit jäivät parittomiksi ja poistuivat paikalta viimeistään huhtikuun alussa, mikä kertonee jotain vielä pähkinänakkeleiden vähälukuisuudesta. 16:sta parista kuusi paria hävisi talvireviiriltä viimeistään huhtikuun puolivälissä, poistuneiden parien joukossa oli harmittavasti kaksi sekaparia.  Molemmissa tapauksissa asiatica-koiras vietti talven europaea-naaraan seurassa talviruokinnoilla. 

Yksi pari pesi tiaispöntössä, josta Tatu Hokkanen pystyi rengastamaan neljä pesäpoikasta. Kuvassa koiraspoikanen, jonka jo pystyi määrittämään sukupuolelleen kupeiden kastanjanruskeasta värityksestä. 

Teksti: Klaus Laine, kuvat Tuula.



tiistai 2. maaliskuuta 2021

Helmikuun lintuja

Talvi jatkui helmikuussa lumisissa oloissa ja pakkastakin oli päivisin parhaimmillaan -15C. Lumi ja pakkaset saivat valkoselkätikatkin käymään hyvin ruokinnoilla. Kuvassa Kotkassa Kymijoen rantalepikoista yksi monista Tatu Hokkasen rengastamista tikoista.

Pyrstötiaisia on tänä talvena tullut retkillä vastaan viime vuosia harvemmin. Kuvassa Pyhtään Klåsarössä helmikuussa 6 yksilön parvesta kuvattu pyrstis.


Tänä talvena varpuspöllö on yksi harvoista lajeista joita on esiintynyt keskimääräistä enemmän. Lähes kaikilla runsaasti linturuokintaa olevilla paikoilla on vieraillut myös varpuspöllöjä.

Talvisin pähkinänakkeleista on kadonnut n.1/3 linnuista petojen suihin. Kuvassa pyrstönsä ilmeisesti varpushaukalle saalistus tilanteessa menettänyt naarasnakkeli. Varpushaukka ja varpuspöllö ovatkin talvisin pahiten nakkeleita verottavia petoja. 


Luhtakanasta on tullut lauhojen talvien myötä lähes jokatalvinen laji myös Kymenlaaksossa. Talvilajeja kertyi lopulta 86 lajia, mikä on Kotkan ympäristöstä ihan hyvä tulos.














maanantai 1. helmikuuta 2021

Tammikuun lintuja.

Tammikuun alkupäivinä tuli perinteinen talvi Kymenlaaksoonkin.  Jouluaattona Kaarniemen Papinniitylle ilmaantuneet merihanhet olivat vielä tammikuun alkupäivinä ruokailemassa lumisella pellolla. 

Tammikuun puolivälissä jäättömällä Haminanlahdella viihtyi  yksinäinen vanha pikkujoutsen erillään muista joutsenista muutaman päivän ajan. Talvihavainto pikkujoutsenesta on Kymenlaaksossa vielä harvinainen.


Kouvolan Kuusankoskelta sorsien syöttöpaikalta löysi Elissa Soikkeli 23.1. todellisen megararin, ohotanlokin.  Muutama päivä myöhemmin sama lokki löytyi Kotkan Kuusisesta. Linnun tunnistaa samaksi yksilöksi kuvassa näkyvästä otsan tummasta laikusta.

Ohotanlokille heitetyt sämpylänpalat maistuivat myös paikalle saapuneelle pelottomalle laulujoutsenelle.


Vielä joulukuussa punatulkkuja näkyi vielä vähän, mutta tammikuussa pakkasten ja lumen tultua punatulkkujen määrä on selvästi runsastunut. Tammikuun talvilintuja olen nähnyt 82 lajia.






sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Ohotanlokki, uusi laji Kymenlaaksolle

Eilen Kouvolan Kuusankosken keskustasta sorsien ruokintapaikalta Elissa Soikkeli löysi Suomen toisen ja Uralin länsipuolen 10. Ohotanlokin.  Lokki on kotoisin Venäjän kaukoidästä, Kamtšatkan niemimaalta.  

Kävin katsomassa lokkia tänään ja paikalla oli kymmenittäin bongareita ympäri Suomea. 


Ylemmissä kuvissa näkyy käsisulkien kärkien lajituntomerkki, helminauha. Alla olevassa kuvassa näkyvät punaiset jalat.


Kyseessä on yksi Kymenlaaksossa havaituista harvinaisimmista linnuista ja se keräsikin paikalle kymmenittäin lokista kiinnostuneita.



sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Joulukuun lintuhavaintoja

Lintutalvet ovat hyvin erilaisia. Huolimatta melko ahkerasta retkeilystä, linnusto vaikutti melko hiljaiselta. Etenkin, marja- ja siemensyöjälintuja oli joulukuussa niukasti.  Lumettomuus aiheutti myös sen, että linnut saattoivat olla hajallaan.

Kuitenkin talvipinnoja oli kertynyt joulukuun loppuun mennessä 71.

Joulukuussa satuin näkemään Veli-Matti Multasen jäättömän meren rannikolta löytämän mustakurkku-uikun, jollaista havaintoa joulukuussa Kymenlaaksosta saa hakea lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Punasotka löytyi joulukuun viimeisenä päivänä Haminan Salminlahdelta tukkasotkien joukosta. Punasotkiakin löytyy joulukuussa Kymenlaaksossa harvakseltaan. 

Mielenkiintoinen havainto oli nuori kurki, joka viivytteli joutsenten kanssa vielä joulukuun ensimmäisellä viikolla Kotkassa.




Pakkasta ei joulukuussa juuri ollut. Jouluaaton lämmin eteläinen ilmavirtaus toi Kymenlaaksoon merihanhia, Kotkan Papinniitylle kolme yksilöä ja Elimäen Värälään yksinäisen linnun. 


Kotkassa on yksittäisiä sepelkyyhkyjä on alkanut näkymään talvisinkin ruokinnoilla. Nyt joulukuussa näkyi talvehtimista aloittelemassa myös nuoria sepelkyyhkyjä, kuten nämä linnut Kotkan keskustan tervaleppälehdossa. 


Jäättömiltä merenlahdilta pystyi näkemään tänä talvena joulukuussa tavallista useammin pilkkasiipiä ja muutamia nokikanojakin.  

Pikkkutikasta tulee usein talvipinna vasta helmikuussa, tänä talvena laji näkyi heti joulukuun alussa.


Kuvassa joulukuinen vielä jäätön Suomenlahti Kotkan edustan kallioilta kuvattuna, taustalla Suursaari. 



keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Pähkinänakkeli yleistyy

Kymenlaakso on saanut pähkinänakkelista (europaea) uuden pesimälajin 2010-luvulla.  Etenkin tänä vuonna on havaittu pientä yleistymistä.  Pesintöjä varmistui rannikolta alkukesästä viisi ja syksylläkin esiintyminen on ollut aiempia vuosia runsaampaa.  

Syksyltä on havaintoja 62:sta määritetystä nakkelista, näistä asiaticoja on kuusi yksilöä ja europaeaa 56 yksilöä.  Europaean esiintymishuippu näyttää ajoittuvan heti sulkasatokauden jälkeiseen aikaan elo-syyskuun vaihteeseen. 



Vuosina 2014-2020 Klasu on määrittänyt 197 pähkinänakkelia, joista asiaticoja on 10 % ja loput europaeaa.  Asiaticoja ei havaittu lainkaan syksyinä 2016 ja 2017. Syksy 2017 oli erityisen huono myös europaean osalta, vain 9 havaittua yksilöä. Näistäkin viisi yksilöä oli ilmaantunut reviireille jo edellisvuosina. 

Havainnointiaktiivisuudessa eri vuosien välillä ei ole suuria eroja ja havaintopaikat ovat pysyneet vuosittain lähes samoina.


Yläkuvassa on europaeanaaras.  Alakuvassa on toinen europaea jättipalsamien siemeniä keräämässä.  Huomaa nakkeleiden jalkojen väri.

Valtaosa havainnoista on talvireviireiltä, joille kaikille on yhteistä sopivan siemenravinnon saanti talvivarastojen tekoon.  Tärkeäksi kasviksi on osoittautunut jättipalsami.  Varmimmin nakkeleita löytyykin alkusyksystä juuri jättipalsamikasvustoista keräämässä siemeniä, kun talviruokintapaikkoja on vielä harvassa.  Kesän viidestä reviiristä kolme sijaitsi jättipalsamia kasvavissa tervaleppälehdoissa. 



Yläkuvassa on Kotkan Korelassa kuvattu asiaticakoiras ja alakuvassa on Virolahden kirkolta kuvattu asiaticakoiras. Huomaa nakkeleiden valkojen väritys.



PS. Mikäli nakkeleiden määritys kiinnostaa, niin paras kuvaus löytynee lähes sadan vuoden takaa Kivirikon Suomen linnuista. 

Teksti: Klaus Laine ja kuvat: Tuula Nironen.