tiistai 1. maaliskuuta 2022

Helmikuun lintuja

Helmikuu oli hyvin tuulinen ja sateinen, mutta muutama kirkaskin päivä sattui kohdalle.

Kymenlaaksossa kannattaa käydä helmikuussa lehdoissa, tikat ja pähkinänakkelit ovat silloin jo innokkaasti äänessä. 

Valkoselkätikastakin saa nykyisin helposti talvipinnan ilman bongausta. 


Haminan Lupinlahden rantalehdoista voi löytyä vielä nykyisinkin muutamia pikkutikan reviirejä.


Runsaslumisesta talvesta huolimatta näkyi harmaapäätikkoja, usein kuitenkin ruokinnoilta.

Syksyn ja talven aikana ei löytynyt yhtään asiaticaa. Kuvassa vasta helmikuussa löytynyt laulava, väritykseltään keskimääräistä kellertävämpi europaea-koiras.

Talvipinnoja tuli lopulta 68 lajia. Puuttumaan jäi mm. kyhmyjoutsen. 

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Tammikuun lintuja

Tammikuu on jatkunut talvisena ja tuulisena. Luntakin on nyt kuun lopulla puolisen metriä. Pihlajanmarjoja on riittänyt Kotkan alueella kuun loppupuolelle saakka, mutta marjalintujen parvet ovat olleet melko pieniä.  Parinsadan räkättirastaan parvi näkyi kuitenkin tänään lumimyrskyn jälkeen kerääntyneenä pihlajanmarjoja syömään. 


Talven aikana kolmella puimatta jääneellä rypsipellolla olen nähnyt talven aikana paljon tiklejä, yhteensä yli 1000 yksilöä. Myös peippoja on näkynyt samoilla pelloilla runsaasti, yhteensä yli 500. Mutta urpiaisia olen nähnyt vain yhden yksilön, yleensä talvisin urpiainen on ollut yksi talven peruslajeja. 


Kotkan Karhulassa Kymijoella on viettänyt sama siipirikko laulujoutsen jo kolmatta talveaan sinisorsien seurana.


Pohjantikasta on viime vuosina tullut talvipinna joka vuosi Sippolan Aarnipolun kuusikosta, niin tänä vuonnakin.  Mielenkiintoista oli seurata, kun metsätiaiset, hömö- ja töyhtötiainen kävivät etsimässä ravintoa maasta tikan hakkuutähteistä ja kerran hömötiainen jopa näkyi aivan tikan vieressä sen koputellessa puuta.



Talvilajeja on tähän mennessä näkynyt 66 lajia. 

perjantai 14. tammikuuta 2022

Koskikara harvinaistuu

Kotkan ja Pyhtään Kymijoen haaroista on käyty talvisin laskemassa koskikaroja jo yli 40 vuoden ajan. Karojen lukumäärä on tällä aikavälillä alueella suorastaan romahtanut, arviolta 70 %.

Talvehtivien koskikarojen määrä vaihtelee pitkälti talven ankaruuden mukaan, joten kannan vaihtelun näkee vasta pitkässä aikavertailussa. Paras laskettu karatalvi alueelta on talvelta 1983-84, jolloin Kymijoesta Kotkan ja Pyhtään alueelta havaittiin 62 talvehtivaa koskikaraa. 

Tänä talvena joen virtaama on ollut pieni ja ainoastaan koskialueet ovat pysyneet sulina pakkaskausien yli. Tästä huolimatta alueelta on löytynyt vain 13 talvehtivaa koskikaraa.

Parhaan karakosken, Kultainkosken, eri vuosikymmenten paras päivämaksimi antaa jo selvän kuvan koskikarojen vähenemisestä. 1980-luvulla suurin päivälukema oli 19 yksilöä, 1990-luvulla 26, 2000-luvulla 6 ja 2010-luvulla 4 yksilöä.  Tänä talvena paikalla on havaittu parhaimmillaan kaksi yksilöä.

Kuvassa alueen tunnetuin karakoski, Koivulan Siikakoski. Tältä koskelta samoilta jalansijoilta paras laskettu päiväkohtainen karamäärä on 14 yksilöä 9.1.1979. 


Saukkojen lukumäärä on koskikaroista poiketen viime vuosikymmeninä selvästi lisääntynyt. Vastaavasti minkit ovat alueelta vähentyneet, liekö saukolla siihen osuutta? 


Kuvassa oleva saukko on viihtynyt pitkin talvea Kyminlinnan ja Langinkosken välillä.

Teksti Klaus Laine ja kuvat Tuula.

perjantai 31. joulukuuta 2021

Joulukuun havaintoja

Talvi alkoi jo marras-joulukuun vaihteessa. Meren lahdet ehtivät jäätyä ennen joulukuun alkua, joten vesilinnut ovat jääneet vähiin talvihavainnoissa. Talvipinnoja on kertynyt joulukuussa 56 lajia.  Pihlajanmarjoja on riittänyt viime päiviin asti runsaasti, joten marjalintuja on näkynyt kivasti, myös kulo- ja punakylkirastaat on tullut havaittua.

Hiiripöllöillä tuntuvat hyvät talvet jatkuvan. Kuvan lintu on viihtynyt jo pidempään Pyhtään Myllykylässä.

Kuvan ampuhaukka näkyi saalistelemassa useampana päivänä Kotkan Laajakoskella korjaamattoman rypsipellon liepeillä peippoja ja tiklejä jahtaamassa.

Samalla pellolla on viihtynyt myös koko joulukuun kuvan nuori hiirihaukka.


Useamman lauhan talven ansiosta onnistuin saamaan talvihavainnon viiksitimalista. Kuvassa naaraslintu.



perjantai 25. kesäkuuta 2021

Valkoselkätikat, emo ja lentopoikanen

Tänään tuli linturetkellä vastaan Haminan keskustan ympäristössä jo vuosia viihtynyt Tatu Hokkasen rengastama valkoselkätikkakoiras poikasensa kanssa. Sama renkaallinen koiras näkyi ensimmäisen kerran jo 28.5. ruokkimassa lentopoikuetta, jolloin ruokittavana oli vähintään kaksi poikasta. Nyt ruokittavana oli enää yksi kerjäävä koiras poikanen.

Nuoren valkoselkätikan tunnistaa maastossa parhaiten iälleen alaperästä, josta vanhalle tikalle tyypillinen alaperän punertavuus puuttuu vielä lähes tyystin. Nuori tikka saa punertavan alaperän vasta myöhemmin kesällä osittaisen sulkasadon myötä, minkä jälkeen iänmääritys muuttuu maastossa vaikeammaksi. 

Kuvan nuoren valkkarin nokka ei ole ehtinyt kasvaa vielä täyteen mittaansa kuukauden aikana, minkä se on viettänyt poissa kotikolostaan. 

Vanhalla valkoselkätikalla on pitkä ja hoikka nokka.


Teksti Klaus Laine, kuvat Tuula.




















sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Nakkeleilla hyvä pesimäkesä

Vuosi sitten Kymenlaaksossa alkanut pähkinänakkeleiden yleistyminen kesällä jatkui tänä vuonna.  Useiden vuosien ajan eteläisestä Kymenlaaksosta varmistui vain yksi tai kaksi pesintää, kun nyt pesintöjä yritti kymmenen paria.  Yksi pari joutui luovuttamaan lopulta kolon kottaraiselle lähes kuukauden jatkuneiden muurausyritysten jälkeen. Sen jälkeen pari poistui poistui paikalta.  Yhdeksällä parilla pesintä onnistui ainakin poikasvaiheeseen. 

Maalis-huhtikuun aikana löytyi vielä 46 yksilöä reviireiltä, 16 paria ja 14 yksilöä parittomina. Kaikki yksinäiset nakkelit jäivät parittomiksi ja poistuivat paikalta viimeistään huhtikuun alussa, mikä kertonee jotain vielä pähkinänakkeleiden vähälukuisuudesta. 16:sta parista kuusi paria hävisi talvireviiriltä viimeistään huhtikuun puolivälissä, poistuneiden parien joukossa oli harmittavasti kaksi sekaparia.  Molemmissa tapauksissa asiatica-koiras vietti talven europaea-naaraan seurassa talviruokinnoilla. 

Yksi pari pesi tiaispöntössä, josta Tatu Hokkanen pystyi rengastamaan neljä pesäpoikasta. Kuvassa koiraspoikanen, jonka jo pystyi määrittämään sukupuolelleen kupeiden kastanjanruskeasta värityksestä. 

Teksti: Klaus Laine, kuvat Tuula.



tiistai 2. maaliskuuta 2021

Helmikuun lintuja

Talvi jatkui helmikuussa lumisissa oloissa ja pakkastakin oli päivisin parhaimmillaan -15C. Lumi ja pakkaset saivat valkoselkätikatkin käymään hyvin ruokinnoilla. Kuvassa Kotkassa Kymijoen rantalepikoista yksi monista Tatu Hokkasen rengastamista tikoista.

Pyrstötiaisia on tänä talvena tullut retkillä vastaan viime vuosia harvemmin. Kuvassa Pyhtään Klåsarössä helmikuussa 6 yksilön parvesta kuvattu pyrstis.


Tänä talvena varpuspöllö on yksi harvoista lajeista joita on esiintynyt keskimääräistä enemmän. Lähes kaikilla runsaasti linturuokintaa olevilla paikoilla on vieraillut myös varpuspöllöjä.

Talvisin pähkinänakkeleista on kadonnut n.1/3 linnuista petojen suihin. Kuvassa pyrstönsä ilmeisesti varpushaukalle saalistus tilanteessa menettänyt naarasnakkeli. Varpushaukka ja varpuspöllö ovatkin talvisin pahiten nakkeleita verottavia petoja. 


Luhtakanasta on tullut lauhojen talvien myötä lähes jokatalvinen laji myös Kymenlaaksossa. Talvilajeja kertyi lopulta 86 lajia, mikä on Kotkan ympäristöstä ihan hyvä tulos.