Valkoselkätikalla menee hyvin

Valkoselkätikka on muutaman viime vuoden aikana yleistynyt Kymenlaaksossa. Etenkin tänä vuonna runsastuminen on ollut havaittavissa Kotkassa, josta varmistui kolme pesintää uusilta aienminkin runsaasti retkeillyiltä paikoitalta. 

Neljäskin reviiri oli asuttuna, mutta tältä paikalta pesää ei onnistuttu löytämään. Reviirillä on asustellut kymmenen vuotta Päijät-Hämeessä rengastettu koiras, joka on kasvattanut alueelle useita poikueita.

Valkkarien pesät sijaitsevat selvästi käpytikkojen pesiä korkeammalla. Usein lähellä 10 metriä.

Kuvassa kurkkii koiraspoikanen pesäkolosta.

Naaraspoikasillakin on nuorena hieman punaista päälaella.

Kymenlaakson pelloilla levähti viime vuosien tapaan runsaasti Arktisia hanhia, mutta selvää runsastumista ei enää tapahtunut. 

Lyhytnokkahanhet eivät ole peltoparvissa yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana, vaan lajia on esiintynyt lähinnä yksittäisinä yksilöinä tundrametsähanhi- parvissa, joista osan harhailusta on selittänyt pariutuminen rossicuksen kanssa.

Kirkkaita päiviä

Kevät on edennyt korkeapainesäiden vallitessa. Hanhet ilmaantuivat maalis-huhtikuun vaiheessa suurina parvina perinteisille paikoille, suurimpien parvien käsittäessä 5000 - 6000 yksilöä. Tällä hetkellä parvet ovat hajaantuneet laajalle alueelle pikku parviksi.

Kirkkaat, tyynet säät suosivat metsäretkeilyä. Valkoselkätikat ovat jo hiljentyneet ja vetäytyneet pesimäpaikoilleen. 

Pähkinänakkelit selvisivät elossa talvesta aiempia vuosia paremmin. Maaliskuun puolivälissä lintuja löytyi vielä 17 yksilöä, mutta muuttolintujen saapuessa, pähkinänakkelitkin hävisivät edellisvuosien tapaan talvipakoiltaan. 

Kuvassa laulaa koiraslintu kuvehöyhenet pörhöllään siperianpihdan latvassa, mutta naaras on hävinnyt jo aikaisemmin paikalta.

Kaulushaikaroita

Haminan Lupinlahden sillan kupeen sulissa on alkukeväisin ollut mahdollista nähdä kaulushaikaroita kalassa jo vuosikymmeniä. Takavuosina nykyistä yleisemmin, kun Kirkkojärven haikaroitakin kävi lahdella kalassa.

Kuvassa haikara saa saaliiksi pienen hauen.

Haikaran kalaonni saa toisenkin yksilön lennähtämään paikalle.

Haikarat kalastivat yhdessä tovin aivan tornin läheisyydessä ruovikossa, kun paikalla sattui olemaan hiljainen hetki.

Kevät etenee

Kymenlaakson pelloille on alkanut ilmaantumaan pieniä pälviä vasta aivan viime päivinä. Pelloilla onkin näkynyt tähän mennessä melko vähän muuttolintuja, mutta Haminan Lupinlahden sulaan on jo ilmestynyt kohtalaisesti vesilintuja.

Etenkin sadan merihanhen ryhmä on pitänyt lahdella kovaa meteliä. 

Yhdellä hanhista on ollut sininen kaularengas 2TS, jonka Tatu Hokkanen laittoi linnulle itäisellä Suomenlahdella viime kesänä. Hanhi ilmaantui heinäkuun lopulla Lupinlahdelle, josta se siirtyi elokuussa Pyhtään Tammijärvelle ja sieltä edelleen lokakuun alussa Unkarin Hortobagyyn.

Lahdelle ilmaantui 18.3. juhlapukuinen jalohaikara, jonka nokka ei ollut vielä ehtinyt täysin tummua. Nilkat olivat kuitenkin jo vaalenneet ja linnulla oli pitkät hartijahöyhenet. 

Kuvassa Elimäen Tolkkilasta pulmusia lennossa talventörröttäjien yläpuolella.

Kevättalvisia päiviä

Maaliskuussa kevät ei ole Kymenlaaksossa juuri edennyt. Linturetkillämme on ollut tyytyminen lähinnä talvilintuihin. 

Talvikuukausina ei tullut yhtään varpuspöllöä vastaan, mutta maaliskuussa Kyminlinnassa tikkojen varoittelu paljasti yhden liikkeellä olleen varpuspöllön.

Viirupöllöjä on nyt hankikelien aikana tullut sitä vastoin minulle vastaan jo neljä yksilöä. 

Tänään Virojoen keskustassa, rivitalon pihassa lehtikuusessa lämmitteli ja torkkui talven neljäs viirupöllö.

Pähkinänakkeleita on nyt maaliskuussa näkynyt Kymenlaakson eteläosissa pitkälti toistakymmentä yksilöä, joista pari on uusia löytöjä, merkkinä kevätliikehdinnästä.

Viime kesänä taisi peltopyiden pesinnät onnistua hyvin. Elimäellä on tullut vastaan pari eri parvea. Kuvassa Ratulan lintuja.

Helmikuun jälkeen ei ole tullut vastaan vielä yhtään kiurua lumisilla pelloilla.

Kevättä ilmassa

Helmikuun lopun pakkasaamut mahdollistivat hankikelit, jolloin pystyi paremmin kiertelemään peltojen ja metsien reunoilla. Pöllötilannekin parani hieman helmikuun lopulla. Olisiko hankikelillä ollut osuutta asiaan?

Yläkuvassa viirupöllö torkkumassa ilta-auringossa.

Kävimme bongaamassa lapinpöllöä, jota emme havainneet. Lähettyviltä löytyi kuitenkin hakkuuaukean reunalta spontaani lappalainen saalistelemassa.

Talvipinnoja kertyi Kymenlaaksosta 75 lajista. Ensimmäiset kiurutkin ehtivät talvipinnaksi.

Vielä muutama päivä sitten meri oli jäässä, mutta toissapäiväinen kova luoteistuuli hajotti jäät. Odotamme kuvan paikalle hyvää petomuuttoa huhtikuulle 😊.

Talven selkä taittumassa

Kulunut talvi on ollut pitkästä aikaan runsasluminen, joka on hankaloittanut huomattavasti linturetkeilyä. 

Nyt helmikuun puolivälissä päivien pidentyminen 
lämmenneiden säiden kanssa on saanut linnut äänekkäiksi ja retkeily on mukavampaa kuin sydäntalven hiljaisuudessa.

Tänään tervalepikoissa raikasi valkoselkätikkojen rummutus ja pähkinänakkelien kuikutus kevään lähestymisen merkiksi.

Kuvan valkkarikoiraan on rengastanut Tatu Hokkanen punaisella lukurenkaalla RJ.  Kiikarilla lukurenkaat ovat hankalia luettavia, mutta valokuvista niiden lukeminen on helpompaa.

Hyvän nakkelisyksyn jäljiltä on niiden talvireviirejä pelkästään Haminassa kymmenkunta.  Parittomat koiraat ovat viime päivinä olleet vilkkaasti äänessä. Kuvassa europaeapari, joiden sukupuoli on lähietäisyydeltä helposti määritettävissä.

Pöllöjä on talven aikana näkynyt päivisin huonosti, vain muutamia hiiripöllöjä ja Haminan Hevoshaassa  yllättäen näkynyt helmipöllö.  Päivällä liikkeellä oleva helmari on harvinaista herkkua.

Kymenlaaksossa talvehtivat luhtakanat ovat selvinneet aiemmin ruokinnan avulla hyvin kevääseen jopa -30 asteen pakkasista.  Kuvassa kana on tulossa kuvaajan heittämälle jauheliha-aterialle.

Talvipinnatilanne on edennyt 71 lajiin.