mukanaan kauan odotetun lintulajin, helmipöllön. Linnun oli löytänyt Kotkan Katariinasta Hiltusen Jouko ja satuimme paikalle, juuri parhaimpaan aikaan.
Lintu nökötti vähän unisen näköisenä lepän oksalla. Se onkin yölintu, mutta hämärä päivä oli saanut sen pysymään liikkeellä. Liekö helmari saanut nimensä selän helmikuvioista ja todellakin, pöllö osaa kääntää ison päänsä 180 astetta ihmetellessään selän takaa kuuluvaa suhinaa ja kahinaa.
Helmipöllö on todellinen pohjoisten havumetsien lintu, jolla on valkoiset karvaiset varpaat, kuten muillakin pohjoisilla pöllölajeilla.
Haminan Hietakylän nurmikolla oli edelleen hankalasti määritettävä nuori metsähanhi. Laajalti punainen nokka viittaisi taigametsähanheen. Selkeän töpäkkä olemus, joka on tundrametsähanhen tärkeimpiä tuntomerkkejä, viittaa tundrametsähanheen. Kirjallisuudessa mainitaan, että alanokan hampaiden lukumäärässä on näiden välillä eroa. Jos kuvaa saa suurennettua, mikähän se hampaiden lukumäärä sitten onkaan;)
Nuoreksi linnun tunnistaa helposti selkäpuolen ja kupeiden vaaleareunaisista pyörähköistä höyhenistä. Kaula vaikuttaa melko lyhyeltä ja nokka tyven kohdalta paksulta. Taigametsähanhi olisi profiililtaan lähes laulujoutsenmainen, kyseinen lintu on enemmän pikkujoutsenmainen. Näin ainakin minulle on kerrottu.
