Eino-myrsky ulottui viikonvaihteessa Kotkaankin. Pysyttelimme osan aikaa suojaisassa Mansikkalahdessa, jonne valkoinen sorsa-ankka oli ilmaantunut myös tuulensuojaan. Ilmeisesti sama lintu oli viettänyt alkusyksyä Pyhtään Heinlahdessa. Toissakesänä Kotkan Huumanpohjassa oli kaksikin valkoista sorsa-ankkaa.
Pyrstön päällisen kiharat paljastavat linnun koiraaksi.
Kotkan Langinkoskella oli sunnuntaina kalassa nuori selkälokki merilokin ja kahden harmaalokin parissa. Selkälokki on BirdLife Suomen v. 2013 40-vuotisjuhlavuoden vuoden lintu.
Kävimme myös Pyötisessä bongaamassa naaraspukuista mustaleppälintua, joka näyttäytyikin lauantaina, arkana lintuna aivan lähikuvaan se ei suostunut. Tukkipinojen päällä kyllä viivähti jonkun aikaa.
Ahkerasta yrittämisestä huolimatta viikonvaihteen lintuhavainnot jäivät aika vaatimattomaksi. Osasyynsä oli kyllä tämän päivän tuulella ja sateella. Kävimme mm. yrittämässä, vieläkö Sulennon tunturikiuru olisi paikallaan, mutta juuri mäelle päästessä hyvä sademyräkkä ohitti paikan. No, näkyihän tänäkin viikonvaihteessa mm. pari hiiripöllöä.
Vuodet ovat kovin erilaisia. Viime vuonna oli pitkälle talveen mahdollista ihmetellä taviokuurnien vaellusta ja joutsenia. Tänä syksynä taas on pikkujoutsenia ja Ansereitakin näkynyt pelloilla hyvin vähän viime vuoteen verrattuna.
Loppusyksyn lauhat säät ovat kuitenkin saaneet siellä täällä pienet joutsenparvet vielä viipyilemään.
Virolahden Kurkelassa näkyi pellolla eilen pikkujoutsen, joka on vasta toinen tänä syksynä näkemäni pikkujoutsen. Viime syksynä niitä oli pelkästään Elimäenjärvellä parhaimmillaan yli 60 yksilöä. Kuvassa Kurkelan pikkujoutsen laulujoutsenen ja valkoposkihanhen seurassa.
Hiiripöllöjä olen nähnyt toistaiseksi tänä syksynä 15 ja niistä tänä viikonlopulla 9 yksilöä. Jos eilisen aurinkoisen päivän jälkeen tänään ei olisi ollut sankka sumu, ehkä vielä muutama lisääkin olisi saattanut löytyä. Kymenlaaksossa pöllövaellus on keskittynyt lähinnä Iitin ja Kouvolan suunnalle, mutta rannikolle niitä on jäänyt ainakin toistaiseksi vähän.
Hiiripöllöt löytää melko helposti, ainakin kun ne ovat tähystelemässä saalista korkean kuusen latvasta, keskeltä pellonreunamia avoimesta puusta tai sähkölangoilta. Edellinen vastaavaa kokoluokkaa oleva suurvaellus lienee vuodelta 1976.
Isolepinkäisiä näkyi vähemmän kuin hiiripöllöjä, yhteensä 5 yksilöä viikonlopun retkillä. Tänä syksynä niitä onkin näkynyt ainakin peltoretkillä yllättävän vähän.
Viikonlopulla vietettiin valtakunnallista joutsenbongausta. Osallistuimme joutsen laskentaan lähinnä Iitin ja Kouvolan suunnassa. Tänä syksynä joutsenia oli viime vuotta huomattavasti vähemmän, laulujoutsenia oli yhteensä 483 yksilöä, joista nuoria oli 18,6 %. Viime vuonna joutsenia näimme yli 1200 ja niistä nuoria oli 17,0%.
Tulvivat sänkipellot ovat joutsenten mielipaikkoja, tulvalla joutsen ruokailee siivilöiden sänkipellossa ruokaa vedestä.
Alakuvan suurperheellä lienee joutsenten parissa korkea sosiaalinen asema kuten hanhillakin. Mitä enemmän poikasia, niin sitä enemmän valtaa pariskunnalla on joutsenyhteisössään.
Tänään Värälässä näkyi yksi kaularengastettu joutsen, C-kirjain on Suomen tunnus.
Hiiripöllöjä näkyi joutsenretken lomassa neljä yksilöä, kuvassa Pyhtään Jonakorven lintu.
Olimme kumpanakin viikonlopun päivän staijailemassa muuttavia maakotkia.
Neljä maakotkaa näkyikin. Muuten muutto oli hiljaista ainakin näinä keskipäivän staijaustunteina, tänään matkasi vielä viisi hiirihaukkaa ja yksi piekana itään.
Merimetsoja näkyi vielä tänään Kotkan kaupungin rannalta 26 yksilöä. Kuvan merimetso kuivattelee siipiään kalastuksen päätteeksi Kivisillan kupeessa aivan kaupungin keskustassa.
Eilen lauantaiaamuna satoi syksyn ensimmäinen pieni lumipyry. Hovarilla oli muuttava lapinsirkku lepäilemässä ja keräilemässä rasvavarastoja jaksaaseen lentää Suomenlahden yli.
Varhain aamulla sen pyrstö oli vielä aivan huurteessa, sen nukuttua pakkasyönä kuuraisessa heinikossa. Auringon alkaessa lämmittämään se venytteli siipiään taas kuntoon.
Muutto jatkuu varmasti tälläkin linnulla vielä oikein hyvin. Tilhien pääjoukotkin taisivat jo mennä. Työmatkalla niitä näkyi ja kuului satamäärin viikolla, mutta nyt viikonvaihteessa niitä näkyi vain pikkuparvia.
Pyh
tään Heinlahti on Kymenlaakson ainoa todellinen syksyinen lintulahti. Siellä ei metsästetä, joten vesilintuja kerääntyy paikalle tuhatmäärin.
Tänään paikalla oli 700 haapanaa, 19 jouhisorsaa, 20 uiveloa, 90 tukkasotkaa sekä nokikanoja ja sinisorsia luultavasti satoja, mutta osittain ruovikon kätköissä.
Valkoposkihanhia keskipäivällä lahdella lepäili yli 10 000, kanadanhanhia 128, tundrahanhia 17 ja tundrametsähanhia 7. Merikotka on juuri kuvanottohetkellä tulossa lahdelle saalistamaan hanhia.
Aiemmin Heinlahti oli tunnettu syksyisin kanadanhanhistaan, mutta nykyisin ne kyllä jäävät valkoposkihanhiparvien pimentoon.
Lahden itäreunan kalliolta näkyivat aikaisemmin linnut kaukoputkella oikein hyvin, mutta nykyisin puusto on kasvanut harmittavasti eteen. Vaikka lahti on eräs Suomenlahden parhaita lintulahtia, niin silti sieltä vielä puuttuu sopivalta paikalta lintutorni.
Pari lomapäivää antoi mahdollisuuden kävellä Hovinsaaren täytemaakentällä. Edelleen siellä näkyi päivittäin lapinkirvisiä erinomaisen lapinkirvissyksyn jälkeen. Myöskin yksittäiset sinirinnat ovat vielä paikalla. Hovinsaari sijaitsee Kymijoen suistossa, joten silkkiuikku on alueen peruslajeja. Kuvassa tänään vierestäni uinut nuori silkkiuikku.
Tänään paikalla oli myös 12 lapasotkaa tukkasotkien seurassa.
Muutaman päivän ajan on kentän reunalla viivytellyt nuori pikkulepinkäinen. Lokakuiset lepinkäiset kannattaa aina yrittää katsoa tarkasti. Kymenlaaksosta ei ole vielä koskaan löydetty syksyistä rarilepinkäistä.
Haminan Hietakylässä on muutamia pähkinähakkeja ollut keräämässä viime syksyiseen tapaan makedonianmännyn siemeniä kupuunsa. Kupu pullottaen ne lentävät jonnekin koilliseen varastoimaan ruokaa metsän kätköihin.
