Ilmaston lämmetessä pähkinänakkelit levittäytyvät vähitellen Venäjältä kannaksen kautta Kymenlaaksoon. Kuluneella talvilomaviikolla vietimme useammankin aamun vanhojen tervaleppälehtojen liepeillä nakkeleita etsien. Neljällä reviirillä näkyi yhteensä neljä koirasta ja kolme naarasta.
Kuvassa oleva pähkinänakkeli jähmettyi paikalleen lintujen petohälytyksen kuullessaan.
Kaikki linnut ovat eteläistä alalajia europaea.
Kuvassa olevan linnun pystyy määrittämään koiraaksi hyvin tumman punaruskeista kupeista.
Kuvan linnun pystyy määrittämään naaraaksi koirasta selvästi vaaleamman punertavista kupeista.
Kuvassa on erään toisen reviirin pariton koiras, se on tuittaillut innokkaana aamuisin puiden latvoissa.
Kuvassa on toinen naaras, sukupuoli selviää vaalean punaruskeista kupeista.
Kaikilla reviireillä on ollut lähistöllä ihmisten ruokintaa, joka on houkutellut linnut jäämään syksyllä paikalleen. Edellisen kerran useampia nakkelireviirejä oli syksyllä 2011, mutta ainakin kahdelta reviiriltä taisi paikalle asettunut varpuspöllö viedä linnut.
Etsimme tänään pähkinänakkelia Haminan keskustan Kesäpuistossa, lähellä lasten meluisaa leikkipuistoa.
Huomasimme, että viereisessä lehmuksessa istui kymmenen metrin korkeudella peloton, nuori varpushaukka. Lintu ei paikalta hievahtanut varttituntiin, kamerankin ehti hakemaan. Vasta kun paikalle tuli enemmän ihmettelijöitä, lintu lennähti hieman korkeammalle puuhun.
Nuoreksi linnun tunnistaa selän valkeista laikuista ja iphien vaaleista kärjistä.
Talvilomapäivät ovat olleet hyvin keväisiä. Pelloiltakin lumet ovat jo hävinneet. Maanantai oli toistaiseksi vuoden lämpimin päivä, Kotkassakin oli +6 astetta.
Ensimmäiset muuttolinnutkin ovat alkaneet saapumaan alueelle. Monet kymmeniäkin vuosia lintuja harrastaneet näkivät kuluneella viikolla ensimmäistä kertaa talviaikaan Kymenlaaksossa töyhtöhyyppiä.
Töyhtöhyyppiä on kuitenkin vielä vähän, yllätys meille oli Elimäen Hongistossa näkemämme yhdeksän linnun parvi.
Ensimmäiset muutolta palanneet uuttukyyhkyt näin eilen, kuusi uuttukyyhkyä naakkaparvessa Pyhtään Länsikylässä pellolla ruokailemassa. Kiurua en ole vielä itse havainnut.
Tänään peltoja kierrellessämme näimme vielä kolme hiiripöllöä, joista kuvassa oleva oli minulle uusi lintu Elimäen Ratulasta.
Loviisan atomivoimalan lauhdevedet ovat pitäneet lahden laajalti jäättömänä.
Paikalla näkyi tänään tukkasotkia 110, uiveloita 7, isokoskeloita ja telkkiä useita kymmeniä ja kyhmyjoutsenia 8.
Kyhmyjoutsenpari oli aivan rannassa ruokailemassa. Muut vesilinnut olivat kaukana kuvauksen kannalta. Tosin uivelot olivat aika rannassa, mutta tarvittiin vain hieman liikettä kalliolla puiden siimeksessä, niin linnut jo pakenivat ulapalle.
Kuvassa tummempinokkainen on vanhempi koiraslintu ja vaaleampinokkainen on vielä nuori neito.
Lauhat helmikuun päivät ovat saaneet linnut hyvään lauluvireeseen. Tänään aamulla tiaiset lauloivat innokkaana ja tikat rummuttivat. Parin hiljaisemman vuoden jälkeen pähkinänakkelien tuittailua kuuluu Kymenlaaksossa jälleen useammaltakin reviiriltä.
Puukiipijätkin laulelevat vienoa pajulintumaista säettään nyt innokkaana.
Lintu on tosi kauniisti kuvioitu selkäpuoleltaan.
Valkoselkätikoillakin parinmuodostus alkaa olla kiihkeimmillään.
Harmaantuvatkohan valkoselkätikatkin päälaeltaan vanhetessaan.
Laajan Kouvolan alueelta löytyy pakettipeltoja, joista on mahdollista vielä löytää tikli- ja urpiaisparvia.
Kävimme Anjalan Huhdanniemessä bongaamassa viikolla löytettyjä vuorihemppoja, joita näimme 3 yksilöä. Vuorihemppo taitaa olla yksi Kymenlaakson harvinaisimpia vuosittain havaittuja talvilintuja. Se muuttaa tänne etelään Skandinavian tuntureilta talvea viettämään koskikarojen tavoin.
Lajin erottaa parhaiten hemposta yksivärisisen sinapinkeltaisen kurkun ja keltaisen nokan avulla.
Vikkelästä urpiaisparvesta kiikarilla sitä on hieman hankala havaita, mutta kirkas tsy-iit kutsuääni voi paljastaa lajin. Vasemmalla vuorihemppo ja oikealla urpiainen.
Kuvassa vuorihemppo ja urpiainen.
Satapäisessä urpiaisparvessa oli useita tundraurpiaisia, tuosta kuvastakin pitäisi löytää neljä yksilöä.
Nokkavarpusesta ja tiklistä tuli talvipinnat, joita on nyt 68. Viime vuonna talvipinnoja tuli 72, joten lähelle menee.
Eilinen lumimyräkkä rajoitti tänäänkin pikkuteillä liikkumista, katselimmekin perinteisiä Kymijoen rantoja lintuineen.
Stockforsin tehdas Pyhtään kirkonkylässä on perustettu v. 1928. Muisteltiin tehtaalla sitä, että Klasun vaari kävi siellä Kotkasta asti polkupyörällä töissä.
Oliskohan tämä vielä mahdollinen virtaväiskin paikka?
Linnunpöntön rakentamisen ei näköjään tarvitse aina olla millimetripuuhaa.
Koskikaran kuvausharjoitus jatkui vielä. Ihmisiin tottuneet koskikarat voivat olla hyvin rohkeita.
Sään lauhtuminen saa usein talvisinkin isokoskelokoiraan rinnan rottingille. Valitettavasti Kymijoella usein koskelon soidinnarina hukkuu kosken pauhuihin, mutta merialueella tyynellä päivällä narina luo omaa tunnelmaansa.
