Määrittämisen ihanuutta - Rantahaan uunilintu

Sunnuntaina 9.6 löytyi Salminlahden lintutornille vievän polunvarren metsiköstä mielenkiintoisesti laulava Phylloscopus, jonka lopulliseen oikeaan määritystulokseen vierähtikin useampi tunti. 

Lintu lauloi korkealla puiden latvustossa lyhyttä, mutta hyvin lapinuunilintumaista säettä. Iltapäivän tuulisissa olosuhteissa laulua kuului vain harvakseltaan muutama säe eikä korkealla liikkuneesta fyllarista kiikareilla juuri tuntomerkkejä näkynyt. Niinpä alustava määritys oli muuttomatkalla oleva lapinuunilintu, joka lauloi vajaata säettä. Lapinuunilintu-atrappiin eikä myöskään soitettuun pajulinnun lauluun se ei reagoinut mitenkään. 

Lopulta ainoa ääni oli vuoriuunilinnun kutsuääni, jota se tuli ihmettelemään hetkeksi lähietäisyydelle. Lintu näkyi nyt hyvin ja vaikutti pajulinnulta. Tässä vaiheessa oli kuultu myös hyvin korkeaa kirkasta iizzt -ääntä, jota kuului välillä tiuhaan toistettuna. Tätä ääntä kuulunee joskus myös pajulinnulta. 

10.6 fyllari oli edelleen paikalla ja lauloi  aamulla vuoriuunilintumaisen lyhyttä säettään aktiivisesti. Pari kertaa se yritti aloittaa nyt säkeen myös pajulintumaisesti, mutta yritys lopahti alkuunsa. Mielenkiintoista oli ettei kertaakaan kuultu pajulinnun hyitt kutsuääntä tuntien tarkkailusta huolimatta. Ainoastaan usein kuului hyvin korkeaa iizzt -ääntä jota se vaikutti käyttävän kutsuäänenä. 

Lopulta tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on pajulintu, joka jostain syystä on oppinut vuoriuunilintumaisen laulun. 

Itse opin asiasta sen, että lintujen määrittäminen on mielenkiintoista. Iltamyöhään tuli kotona kuunneltua erilaisia Phylloscopuslajien laulu- ja kutsuääniä. Kovasti oli vuoriuuunilintumainen ääni nyt kyseessä. Äänite on saatu Teolta. Huom. Äänittessä kirkas ääni on punarinnan.

Valkoselkätikalla menee hyvin

Valkoselkätikka on muutaman viime vuoden aikana yleistynyt Kymenlaaksossa. Etenkin tänä vuonna runsastuminen on ollut havaittavissa Kotkassa, josta varmistui kolme pesintää uusilta aienminkin runsaasti retkeillyiltä paikoitalta. 

Neljäskin reviiri oli asuttuna, mutta tältä paikalta pesää ei onnistuttu löytämään. Reviirillä on asustellut kymmenen vuotta Päijät-Hämeessä rengastettu koiras, joka on kasvattanut alueelle useita poikueita.

Valkkarien pesät sijaitsevat selvästi käpytikkojen pesiä korkeammalla. Usein lähellä 10 metriä.

Kuvassa kurkkii koiraspoikanen pesäkolosta.

Naaraspoikasillakin on nuorena hieman punaista päälaella.

Kymenlaakson pelloilla levähti viime vuosien tapaan runsaasti Arktisia hanhia, mutta selvää runsastumista ei enää tapahtunut. 

Lyhytnokkahanhet eivät ole peltoparvissa yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana, vaan lajia on esiintynyt lähinnä yksittäisinä yksilöinä tundrametsähanhi- parvissa, joista osan harhailusta on selittänyt pariutuminen rossicuksen kanssa.

Kirkkaita päiviä

Kevät on edennyt korkeapainesäiden vallitessa. Hanhet ilmaantuivat maalis-huhtikuun vaiheessa suurina parvina perinteisille paikoille, suurimpien parvien käsittäessä 5000 - 6000 yksilöä. Tällä hetkellä parvet ovat hajaantuneet laajalle alueelle pikku parviksi.

Kirkkaat, tyynet säät suosivat metsäretkeilyä. Valkoselkätikat ovat jo hiljentyneet ja vetäytyneet pesimäpaikoilleen. 

Pähkinänakkelit selvisivät elossa talvesta aiempia vuosia paremmin. Maaliskuun puolivälissä lintuja löytyi vielä 17 yksilöä, mutta muuttolintujen saapuessa, pähkinänakkelitkin hävisivät edellisvuosien tapaan talvipakoiltaan. 

Kuvassa laulaa koiraslintu kuvehöyhenet pörhöllään siperianpihdan latvassa, mutta naaras on hävinnyt jo aikaisemmin paikalta.

Kaulushaikaroita

Haminan Lupinlahden sillan kupeen sulissa on alkukeväisin ollut mahdollista nähdä kaulushaikaroita kalassa jo vuosikymmeniä. Takavuosina nykyistä yleisemmin, kun Kirkkojärven haikaroitakin kävi lahdella kalassa.

Kuvassa haikara saa saaliiksi pienen hauen.

Haikaran kalaonni saa toisenkin yksilön lennähtämään paikalle.

Haikarat kalastivat yhdessä tovin aivan tornin läheisyydessä ruovikossa, kun paikalla sattui olemaan hiljainen hetki.

Kevät etenee

Kymenlaakson pelloille on alkanut ilmaantumaan pieniä pälviä vasta aivan viime päivinä. Pelloilla onkin näkynyt tähän mennessä melko vähän muuttolintuja, mutta Haminan Lupinlahden sulaan on jo ilmestynyt kohtalaisesti vesilintuja.

Etenkin sadan merihanhen ryhmä on pitänyt lahdella kovaa meteliä. 

Yhdellä hanhista on ollut sininen kaularengas 2TS, jonka Tatu Hokkanen laittoi linnulle itäisellä Suomenlahdella viime kesänä. Hanhi ilmaantui heinäkuun lopulla Lupinlahdelle, josta se siirtyi elokuussa Pyhtään Tammijärvelle ja sieltä edelleen lokakuun alussa Unkarin Hortobagyyn.

Lahdelle ilmaantui 18.3. juhlapukuinen jalohaikara, jonka nokka ei ollut vielä ehtinyt täysin tummua. Nilkat olivat kuitenkin jo vaalenneet ja linnulla oli pitkät hartijahöyhenet. 

Kuvassa Elimäen Tolkkilasta pulmusia lennossa talventörröttäjien yläpuolella.

Kevättalvisia päiviä

Maaliskuussa kevät ei ole Kymenlaaksossa juuri edennyt. Linturetkillämme on ollut tyytyminen lähinnä talvilintuihin. 

Talvikuukausina ei tullut yhtään varpuspöllöä vastaan, mutta maaliskuussa Kyminlinnassa tikkojen varoittelu paljasti yhden liikkeellä olleen varpuspöllön.

Viirupöllöjä on nyt hankikelien aikana tullut sitä vastoin minulle vastaan jo neljä yksilöä. 

Tänään Virojoen keskustassa, rivitalon pihassa lehtikuusessa lämmitteli ja torkkui talven neljäs viirupöllö.

Pähkinänakkeleita on nyt maaliskuussa näkynyt Kymenlaakson eteläosissa pitkälti toistakymmentä yksilöä, joista pari on uusia löytöjä, merkkinä kevätliikehdinnästä.

Viime kesänä taisi peltopyiden pesinnät onnistua hyvin. Elimäellä on tullut vastaan pari eri parvea. Kuvassa Ratulan lintuja.

Helmikuun jälkeen ei ole tullut vastaan vielä yhtään kiurua lumisilla pelloilla.

Kevättä ilmassa

Helmikuun lopun pakkasaamut mahdollistivat hankikelit, jolloin pystyi paremmin kiertelemään peltojen ja metsien reunoilla. Pöllötilannekin parani hieman helmikuun lopulla. Olisiko hankikelillä ollut osuutta asiaan?

Yläkuvassa viirupöllö torkkumassa ilta-auringossa.

Kävimme bongaamassa lapinpöllöä, jota emme havainneet. Lähettyviltä löytyi kuitenkin hakkuuaukean reunalta spontaani lappalainen saalistelemassa.

Talvipinnoja kertyi Kymenlaaksosta 75 lajista. Ensimmäiset kiurutkin ehtivät talvipinnaksi.

Vielä muutama päivä sitten meri oli jäässä, mutta toissapäiväinen kova luoteistuuli hajotti jäät. Odotamme kuvan paikalle hyvää petomuuttoa huhtikuulle 😊.