Viitatiainen Vilniemessä

Kävimme tänään Haminan Vilniemen kylällä nakkeliretkellä, kun lehdosta kuului kirkas viitatiaisen kutsuääni. Lintu näkyi vain hetken ollen vilkkaasti liikkeellä, mutta parin tunnin aherruksen jälkeen kuviakin syntyi.

Lehdosta löytyi myös tinttiparvesta kaksi hömötiaista, joista toinen yläkuvassa.

Paikalla on oleillut jo pidempään kaksi pähkinänakkelia. Yläkuvassa europaea koiras ja sen seurassa liikkunut asiatica naaras alla.

Nunnatasku Iitissä

Kävimme tänään katsastamassa Kouvolan ja Iitin joutsentilannetta. Iitin Lyöttilästä löysimme joutsenpellolta klo 11.40 Kymenlaakson viidennen nunnataskun. Kyseessä oli Klasulle jo kolmas täysin sponde nunnatasku, minulle se oli elis. 

Kuvissa on nuori nunnatasku, koiras.

Elimäen Mettälästä kävimme vielä bongaamassa Jouni Revon löytämän myöhäisen nuoren punajalkahaukan.

Valkoposkihanhet

Valkoposkihanhien muutto alkoi 17.9 kylmän pohjoisvirtauksen myötä heti päämuuttona.  Seuraavana päivänä Muhjärvellä lepäili iltapäivällä jo 100 000 hanhea.  Elimäen ja Iitin pelloilta löytyi tämän jälkeen lepäilemästä 300 000 - 400 000 valkoposkihanhea, joka on kolmena viime syksynä ollut alueen lepäilijöiden määrä. 

Tällä hetkellä, 5.10., alueelta löytyy päiväretkellä helposti vielä 100 000 hanhea. Osa valkoposkista on mahdollisesti jatkanut muuttoa tai ainakin levinnyt entistä laajemmalle alueelle.

Iltapäivisin Muhjärveltä, Teutjärveltä ja Sääskjärveltä on kaikilta löytynyt 
100 000 hanhea lepäilemästä.  Järvillä ne kykenevät peltoja paremmin pakenemaan saalistelevia merikotkia. Kuva on Teutjärven tornilta, mutta siinä näkyy vain pieni osa järven hanhista.



Ansereita on näkynyt totutun niukasti, mutta pari kertaa on lyhytnokkahanhia sattunut kohdalle. Kuvassa Sääskjärvellä 22.9 näkynyt pariskunta kolmen tundrametsähanhen seurassa.

Muhniemessä näkyi 3.10. lyhytnokkahanhiperhe, emot ja kolme nuorta. Kuvassa oikeassa reunassa ovat vanhat linnut ja vasemmalla isopäisten vanhojen rossicusten takana on kolme pienipäisempää nuorta lyhytnokkahanhea.

Merikotkat sulautuvat hyvin mullospeltojen väreihin.

Hellepäivän tinnuretki

Eilen kävimme helteisessä kesäsäässä perinteisen alkusyksyn tinnulenkin, joka kiertelee pääasiassa Elimäen peltolakeuksilla, tuloksena 75 tuulihaukkaa. Aiempina vuosina tinnujen lukumäärä on vaihdellut 17 ja 154yksilön välillä. 

Suurimmat määrät on näkynyt myyrävuosina, jolloin nuoria lintuja viivyttelee pelloilla elo-syyskuun vaihteeseen asti. Myyrien katosyksyinä pelloilta on löytynyt enää lähinnä sulkivia vanhoja koiraita. 

Arosuohaukasta on tullut alueella jokavuotinen nähtävyys ja eilenäkin reitille sattui kaksi nuorta macoa. Kuvassa Löytyn lintu joka kisaili kahden vesparin ja tinnujen kanssa löytöhetkellä. 

Toinen saalisteli pellon pinnassa Ratulan erinomaisilla suohaukkapelloilla.  Viikkoa aiemmin näimme samalla paikalla kaksi arosuota istumassa pellolla samanaikaisesti.

Punajalkahaukka on sattunut laskentaan vain kerran aiemmin, mutta nyt invaasion ansiosta näkyi neljä nuorta vesparia paikallisena.

Sinisuohaukkojen muutto on vielä vilkastumassa, mutta nyt havaitsimme 20 yksilöä.  Kuvassa vanha koiras ja nuoriakin näkyi hyvin merkkinä jossain onnistuneesta pesimätuloksesta. 

Ruskosuohaukkoja on saalistellut koko alkusyksyn normaalia enemmän pelloilla hyvän myyrätilanteen takia, nyt havaitsimme 18 yksilöä.

Nuolihaukkojen reviireitä sattuu tinnulenkimme varrelle vain muutamia ja nyt sattui kiikareihin vain yksi yksilö.

Heinäkuun lintuja

Heinäkuun rari on Pyhtään Klåsaröstä Jyrki Pynnösen kanoottiretkellä löytämä virtavästäräkki, joka on vasta toinen kesähavainto Kymenlaaksosta. Monet harrastajat saivat sulkivasta koiraasta vasta nyt KyLY:n pinnan.

Luhtahuitteja ilmaantuu usein vasta keskikesällä merenlahdille huittailemaan. Tänään oli retkellä onni matkassa, kun kaksi huittia ilmaantui juoksentelemaan avoimesti rantalietteelle Salminlahdella.

Merihanhi on Kymenlaaksossa yksi tämän vuosituhannen menestyjistä. Runsastuminen on erityisen hyvin ollut havaittavissa Tammijärven alueella, joka on itäisen Suomenlahden hanhien tärkein levähdysalue. Vielä 20 vuotta sitten paikalla näkyi elokuussa vain muutamia merihanhia, mutta vuosi sitten 15.8 jo 770 yks. Tällä hetkellä alueen pelloille on kerääntynyt ruokailemaan jo 500 hanhea, huipun ollessa elokuussa.

Kuvassa merihanhiperhe lepäilemässä vesikivellä.

Viimepäivien helteet on saanut hanhet läähättämään. Kuvassa 4 vanhaa ja 2 nuorta.

Nuori merihanhi hikoilee suun kautta.

Toukokuun havaintoja

Huhtikuun lopun lämpöaalto toi vaihteeksi pussitiaisiakin hiukan paremmin Kymenlaaksoon.  Kuvan perusteella jälkikasvuakin mahdollisesti syntyi.  

Hyvästä talviesiintymisestä huolimatta pähkinänakkeleiden pesintöjä varmistui ainoastaan yksi ja lisäksi pitkään asutulla reviirillä oleskeli pariton naaras.

Tällä vuosituhannella joutsenmuutot ovat tulleet selvästi kaksihuippuiseksi. Ensimmäisen muutto on alkukeväällä.  Toinen, pesimättömien joutsenten muutto sulkimaan Venäjälle on vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Kuvan kaularengastettu lintu 5E08 on rengastettu Latviassa poikasena heinäkuussa v. 2012.  Kuva on otettu 24.5. Ahvion pellolta, jolloin oli vielä 7-vuotiaana matkalla sulkimaan kymmenen yksilön joutsenparvessa. Kuvassa siivet levällään olevat joutsenet ovat paikallinen pari, joka yritti karkoittaa omimaltaan pellolta pois levähtänyttä joutsenparvea. 

Määrittämisen ihanuutta - Rantahaan uunilintu

Sunnuntaina 9.6 löytyi Salminlahden lintutornille vievän polunvarren metsiköstä mielenkiintoisesti laulava Phylloscopus, jonka lopulliseen oikeaan määritystulokseen vierähtikin useampi tunti. 

Lintu lauloi korkealla puiden latvustossa lyhyttä, mutta hyvin lapinuunilintumaista säettä. Iltapäivän tuulisissa olosuhteissa laulua kuului vain harvakseltaan muutama säe eikä korkealla liikkuneesta fyllarista kiikareilla juuri tuntomerkkejä näkynyt. Niinpä alustava määritys oli muuttomatkalla oleva lapinuunilintu, joka lauloi vajaata säettä. Lapinuunilintu-atrappiin eikä myöskään soitettuun pajulinnun lauluun se ei reagoinut mitenkään. 

Lopulta ainoa ääni oli vuoriuunilinnun kutsuääni, jota se tuli ihmettelemään hetkeksi lähietäisyydelle. Lintu näkyi nyt hyvin ja vaikutti pajulinnulta. Tässä vaiheessa oli kuultu myös hyvin korkeaa kirkasta iizzt -ääntä, jota kuului välillä tiuhaan toistettuna. Tätä ääntä kuulunee joskus myös pajulinnulta. 

10.6 fyllari oli edelleen paikalla ja lauloi  aamulla vuoriuunilintumaisen lyhyttä säettään aktiivisesti. Pari kertaa se yritti aloittaa nyt säkeen myös pajulintumaisesti, mutta yritys lopahti alkuunsa. Mielenkiintoista oli ettei kertaakaan kuultu pajulinnun hyitt kutsuääntä tuntien tarkkailusta huolimatta. Ainoastaan usein kuului hyvin korkeaa iizzt -ääntä jota se vaikutti käyttävän kutsuäänenä. 

Lopulta tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on pajulintu, joka jostain syystä on oppinut vuoriuunilintumaisen laulun. 

Itse opin asiasta sen, että lintujen määrittäminen on mielenkiintoista. Iltamyöhään tuli kotona kuunneltua erilaisia Phylloscopuslajien laulu- ja kutsuääniä. Kovasti oli vuoriuuunilintumainen ääni nyt kyseessä. Äänite on saatu Teolta. Huom. Äänittessä kirkas ääni on punarinnan.