Matinpäivänä

Matinpäivä on kevätkauden alku. Nyt kuluva talvi on ollut paikoin pilvisin 50. vuoteen. Kansanperinne kertoo, että jos Matin päivänä aurinko paistaa, se tietää hyvää kesää.  Vähän sitä vapaasti mukaillen, se tietää hyvää lintukevättä ja -kesää. Toivotaan niin. Porissa oli nähty tänään ensimmäinen kiuru, se taitaa olla ensimmäisiä muuttolintuja.

Tervaleppälehdon orava harmaassa talviturkissaan.

Viikonloppuna kiertelimme lähinnä etsimässä harmaapäätikkoja, mutta melko laihoin tuloksin. Perinteisillä Tesjoen paikoilla, mm. Kullaan kartanolla, atrapillakaan ei tullut harmaapäätikkoja esille. Käpytikkoja oli runsaasti.

Eilen sen sijaan Ruotsinpyhtään kirkolla harmaapäätikka rummutti ja huuteli innokkaana ja kuusitiainenkin piiskutteli. Myös Teutjärvellä rummutti naarasharmaapäätikka, joka oli 72. talvipinnani. Luultavasti seuraava retkeni on vasta maaliskuulla, joten talvipinnat jäänevät tähän.

Lintuja oli runsaasti Kotkan tervaleppälehdossa. Puukiipäjä lauleli jo innokkaana. Paikalla lienee puukiipijäpari.




Molemmat Tervaleppälehdon punarinnatkin olivat vielä hyvissä voimissaan. Kuvan lintu viettänee paikalla jo toista talvea samassa risukossa kuin viime talvena. Nuoremmalla linnulla on parinkymmen metrin päässä oma tiheikkönsä viettää aikaansa.

Hästholmsfjärden

Itäisen Suomenlahden jäädyttyä Loviisan atomivoimalan lauhdevesisula on talvella hyvä paikka löytää vesilintuja. Parhaiten linnut näkyvät Kasabergetin kallioilta lauhalla ilmalla, jolloin lämpöväreily haittaa vähiten. Haittapuolena on, että linnut ovat kaukana. Lähempää linnut näkyvät atomivoimalan portin läheisyydestä, mutta sula-alueesta näkyy vain pieni osa.

Eilen havaitsimme alueella kyhmyjoutsenia 6, pilkkasiipiä 2, uiveloita 12, isokoskeloita 60, telkkiä 90, tukkasotkia 70, merikotkan ja merilokin. Yksilömäärät ovat vähimmäismääriä. Yllättäen paikalla ei näkynyt yhtään merimetsoa.

Atomin sulaa helpommin vesilintuja voi kuvata Kotkan Kymijoella kalastajien suosimilla alueilla, missä linnut ovat tottuneita ihmiseen. 

Helilässä oli tänään sukeltemassa kaksi melko pelotonta koirastelkkää, mahdollisesti ne olivat samoja lintuja, joita kuvailin paikalla jo viime talvena.

Talvipinnoja on nyt 71.

Talviselta Kirkkojärveltä

Kävimme viikonvaihteessa Haminan Kirkkojärvellä etsimässä viiksitimaleita, mutta tuloksetta. Ehkä joskus toiste. Kuitenkin ainakin Kirkkojärven alueen yleisimpiin lintulajeihin kuuluvia sinitiaisia näkyi niin kaislikoissa kuin lähimetsissäkin.

Tänään sateisena sunnuntaina kaisikon keskellä koivussa päivysti ja innostui laulamaankin lapinharakka. Liekö se pelotellut siltä kulmalta Kirkkojärveä timalit pois. Lapinharakkakin kuuluu Kirkkojärven talvilinnustoon.



Jokiuomalla timaleita etsiskellessä tuli koivikossa vastaan viime kesäinen pussitiaisen soidinpesä.



Pikkutikka on Kirkkojärven ympärivuotinen asukas. Eilen paikalla näkyi kaksi pikkutikkanaarasta.
 

Alueella on oma viehätyksensä. Talvisin voi nähdä myös esim. palokärjen, joskus myös rantalepikossa valkoselkätikankin.

Pari vuotta sitten, joulukuun 28. päivänä 2010, löysin Kirkkojärveltä alueen ensimmäisen talvehtivan luhtakanan. Lintu selvisi ankarasta talvesta, jopa 30 asteen pakkasista, kevääseen asti, osittain ruokinnan avulla.






 

Virolahden Rautalanselällä

Kävimme tänään katsastamassa Virolahden lokkitilannetta itäisen Suomenlahden ollessa täysin jäässä. Samalla vietimme pari kolme tuntia jäällä
vaeltamassa. Merilokkeja näkyi paikalla 22 yksilöä ja merikotkia 3 - 4.

Kuvassa Kellosalmen Tuuholmi.

Rautalanselän jäällä paikalla näkyi nyt vain kaksi arkaa vanhaa merikotkaa, jotka pakenivat jo kaukaa Venäjän puolelle.



Kun kalastajat myöhemmin iltapäivällä poistuvat paikalta, merikotkat ja korpit ilmestyvät jäälle saaliinjaolle.

Talven selkä taittumassa

Aamuisin sinitiaiset helisevät jo innokkaasti ja käpytikat rummuttavat. Päivä on pidentynyt, retkiaika on illasta jo tunnin pidentynyt. Tervaleppälehdossa mustarastaat alkavat pikkuhiljaa viritellä huilujaan. 

Viikonlopun mielenkiintoisin havainto oli pohjantikkanaaras. Vanhalta nimeltään lintu on kolmivarvastikka. Tikoista pohjantikka on Kotkan alueella ollut aina hankalin saada talvipinnaksi.

Kotkassa kaksi valkoselkätikkakoirasta oleilee lähekkäin. Toinen on renkaaton ja toinen rengastettu.  Ilman renkaiden tarkistusta voisi helposti päätellä linnun olevan sama, joten kannattaa yrittää tarkistaa aina tikkojen jalat. Kuvan koiras on rengastettu Päijät-Hämeessä v. 2010.  Tässä lintu rummuttelun välissä kuulostelee tilannetta.

Räkättirastaiden määrä on talven aikana vähentynyt reilusti. Kuvassa ainoa tammikuussa näkemäni räkättirastas tänään Kotkan Sapokassa.  Tälle linnulle ainakin tyrnimarjoja vielä riittää.

Retkellä Pyhtäällä

Viikonlopulla tuli retkeiltyä lähinnä Pyhtään rannikkoalueella. Lintujen puolesta oli aika hiljaista. Taviokuurnien lisäksi tämän talven erikoisuus on ollut lapinpöllö, joita on Pyhtään rannikkoalueella, lähinnä saarissa, näkynyt tähän mennessä neljä yksilöä. 

Kuvassa on lapinpöllö Pyhtään Munapirtissä lauantaiaamuna 26 asteen pakkasessa myyräjahdissa. 

Toisesta pöllöstä löytyi ainoastaan hangelta syöksyjälkiä.

Pyhtään yksi harvoista koskikarapaikoista on Struka, jossa tänään näkyi yksi kara. 

Tällä yksilöllä oli yllättävän paljon punertavan ruskeaa valkean kaulalapun alapuolella. 

Strukan sulku on yksi Pyhtään nähtävyyksistä veneilijöille. Sen läpi pääsee Suomenlahdelta Pyhtään kirkonkylälle. Se on Suomen ainoa käsikäyttöinen  veneilijöille tarkoitettu sulku.

Strukan sulusta alaspäin on Kymijoen jokivarressa komeita rantalepikoita Tyyslahden perukkaan asti.  Siellä on mahdollista nähdä pyrstötiaisia ja harmaapäätikkoja. Tänään kuitenkin joenrannat olivat melko hiljaiset aurinkoisesta säästä huolimatta. 

Kymijoen karat Kotkassa

Viikonloppuna kävimme lähes kaikki Kotkan karapaikat Kymijoella ja löysimme vain kuusi karaa. Ainoastaan viime talvena on ollut huonompi karatalvi, jolloin Kotkasta niitä löytyi neljä. Parhaimmillaan Kotkasta on laskettu talven aikana v. 1984 yhteensä 48 koskikaraa, Klasun mukaan.

Kymijoella on ollut viime talvina liian runsaasti vettä koskikaroille. Kultaa, Pernoo ja Siikakoski ovat yleensä olleet Kotkan parhaat karapaikat, mutta   runsaan veden juoksutuksen takia ne ovat nyt karattomia.

Kuvassa on Kyminkartanon koski, jossa on vuosittain talvehtinut yksi koskikara, kuten tänäkin talvena. 

Koskikarat syövät pääasiassa vesiperhosen toukkia. Valkea rintalappu heijastaa hyvin valoa veden alta toukkien etsinnässä. Samasta syysta tiaisten valkoiset posket heijastavat kaarnan rakosiin valoa ruoan etsintään. 

Vielä tänään Katariinan viirupöllö oli paikalla, mutta lapinpöllöä ei löytynyt etsinnöistä huolimatta.