Jokisuiston reunan maansiirtoläjityksen puomilta on yritetty etsiskellä keskelle jääneestä lammikosta tavattua mandariinisorsakoirasta ja samoihin aikoihin myös tunnistettua mandariinisorsanaarasta, josko niitä voisi joskus nähdä yhdessäkin.
Taitavat olla sulkasadossa kumpikin, jossakin syvemmällä joen reunamilla piilossa. Usein lintuja joutuu etsimään ei niin kauniista ympäristöstä, kaupungin rakennetuille viherkentille niitä harvemmin eksyy. Hanhet olivat kuitenkin mukava yllätys.
Juhannuksen aikana vielä keväästä kuivumatta jääneelle rantakoskeikolle Kouvolan Junkkarinjärvelle oli kerääntynyt sadoittain liroja. Lironaaraat ovatkin jo muuttamassa takaisin talvehtimissijoilleen, Australiaan, Aasian eteläosiin tai Afrikkaan. Kauaksi aikaa ne eivät jääneet. Reilu kuukausi sitten muutama liro käväisemässä Hovinsaaren lätäkössä Suomeen tullessaan.
Kananiemensuo kuuluu kansallispuistoalueeseen. Siltä on löydetty netin mukaan yli 45 eri suotyyppiä. Tämä lienee jonkinlaista tupasvillavyöhykettä, ehkäpä tupasvillarämettä?
Juhannuksena hakeudutaan luontoon. On tärkeää, että kaupunkilaisilla on alkuperäistä luontoa mahdollisimman lähellä saavutettavissa. Mielellään myös ilman autoa, polkupyörämatkankin päässä, vapaasti saavutettavissa. Rakennettu luonto ei korvaa alkuperäistä, kuten viimeistään juhannuksena kaupunkien hiljentyminen asiasta kertoo. Tulee huolehtia alkuperäisen luonnon saavutettavuudesta, siinä missä muistakin asioista.
