maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tundrametsähanhia

Pääsiäispyhinä linturetket suuntautuivat pääasiassa eteläisen Kymenlaakson hanhipelloille. Klaus Laineen kanssa havaitsimme yhteensä tundrametsähanhia 2800, tundrahanhia 630, taigametsähanhia 44 ja lyhytnokkahanhia 4 yksilöä.




Tundrametsähanhien nokan väritys saattaa vaihdella runsaasti.  Alakuvan linnun nokka on laajalti vaaleanpunertava, kun alempana tundrahanhien seurassa lepäilevällä linnulla on tyypillisempi, vain nokan kärjessä kapeampi oranssi vyö.




Tundrametsähanhilla on pääsääntöisesti lyhyet jyhkeät nokat, kun taas taigametsähanhien nokat ovat hoikat ja pitkät. Rossicuksen nokan muoto voi kylläkin vaihdella taigametsähanhea enemmän. Esim. yläkuvassa tundrahanhien seurassa olevalla rossicukselle on melko siro nokka.

Joiltakin yksilöiltä rossicuksille myös mainittu alanokan irvistys saattaa lähes puuttua.  Siitä huolimatta nämäkin rossicushanhet ovat lyhytkaulaisia ja niillä on suuri, kulmikas pää.

Taigametsähanhet ovat pitkäkaulaisia ja luisuotsaisia.



  
Alakuvan taigametsähanhet on tänään kuvattu komeasta 32:n yksilön parvesta Virolahdelta.  Reilu kymmenen vuotta sitten Kymenlaakson pelloilta puuttuivat tundrametsähanhiparvet.  Taigametsähanhia löytyi pelloilta muutaman kymmenen yksilön parvissa, siksi tämä parvi oli myönteinen yllätys. Nykyisin taigametsähanhiparvet ovat täältä lähes kadonneet.


Rossicusparvissa on usein tundrahanhia vähemmistönä. Kuvassa tepastelee vanha tundrahanhi ja 2kv rossicus. Keväällä hanhien ikämääritys on hankalampaa kuin syksyllä, se kannattaa tehdä vielä vaihtumattomista nuoruuspuvun, pyöreäpäisistä, valkoreunaisista siiven peitinhöyhemistä. 

Vinkki: Tämän hetken ehkä paras määritysopas fabaliksen ja serrirostriksen määrityksestä löytyy kirjasta: Vinicombe, K. ym. The helm guide to Bird Identification. 2014.