Tuulihaukkojen pesintä onnistuu hyvin. Jokaisella Elimäen suuremmalla peltoaukeamalla näkyi tuulihaukka. 70-luvulla tuulihaukkojen pelättiin taantuvan liikaa, mutta pöntötyksen ansiosta kanta on kasvanut onneksi hyvin. Kotkassa Tavastilan pellolla oli jo kaksi viiden poikuetta lennossa. Osassa poikaset ovat vielä pesässä.
Myyräkanta näyttää olevan Kymenlaaksossa ainakin paikoitellen hyvä. Tuulihaukka on myyrähaukka, poikaset saavat nyt ruokaa kasvaakseen.
Töyhtöhyypät kerääntyvät pelloille parviin ja osa linnuista on jo lentokykyisiä nuoria lintuja. Nuoret linnut ovat tarkemmin katsottuna selästä selvästi suomukuvioisia. Usein nuorille kahlaajille suomuinen kuviointi onkin tyypillinen nuoruuspuvun tuntomerkki. Tämä lintu oleili Kotkan Kaarniemen pellolla 40:n yksilön parvessa.
Kävimme katsomassa, josko tällä kertaa näkyisi turturikyyhky Kouvolan Soiniityllä. Ja näkyihän siellä, pienen etsimisen ja jäljityksen jälkeen, lennossa ja pellolla. Avoimella peltoaukealla ruokaili turturikyyhky. Lopulta kaksi turturikyyhkyä lensi läheiseen metsään. Harvinainen lintu havaita nykyisin Suomessa. Pesää Suomesta ei ilmeisesti ole löydetty koskaan. Turinaa kuultiin tälläkin kertaa.
Perjantai - lauantai -yönä olin Helenan kanssa Lasun matkassa yölinturetkellä. Lasun lintuhavaintojen mukaan on ollut kautta aikain paras rääkkävuosi Kotka - Pyhtää -alueella. Hän on kuullut ruisrääkkiä alueella yhteensä noin 70 eri rääkkää. Me kuulimme nyt viime yönä parin tunnin retkellä 17 eri ruisrääkkää ja rääkkien lisäksi myös mm. 2 viitakerttusta, viitasirkkalinnun ja muutamia kehrääjiä.
Kuun noustessa lehtopöllön poikaset kerjäsivät ruokaa aivan lähellä.
Viileästä alkukesästä huolimatta ainakin Kymenlaaksossa on lintupoikueita näkynyt aika hyvin. Viikonlopulla rastailtakin näkyi lähteneen pesästä jo kesän toinen poikue. Isokäpylinnun lentopoikueesta sain vuoden pinnan. Kuvassa isokäpylinnun poikanen.
Hurpussa valkoposkihanhilla oli eilen kaksi poikuetta. Untuvikkoja kävi ruokailemassa 4 + 5 emoineen. Tänään mukana olivat ilmeisesti tädit ja sedätkin, koska lintuperheiden mukana oli 13 aikuista hanhea.
Salminlahden kalliolla Haminassa kohtasi kevät- ja syysmuutto, kun kuovia muutti lounaaseen kymmenen parvi ja korkealla taivaalla hanhia matkasi itäkoilliseen. Luultavasti kyseessä oli valkoposkihanhia matkalla tundralle.
Suomen kaakkoisin laulujoutsenpari näytti onnistuneen hautomisessa. Paikalla näkyi viisi poikasta.
Päivänkakkarapelto kukki todella runsaana Virolahdelle vievän tien reunalla. Myös kasvien kukinta vaikuttaa tänä vuonna olevan runsasta.
Kotkalaista juhannusta väritti lintujen osalta Hovinsaaren vielä hiljakseen sulavan lumenkaatopaikan reunamille eksyneet tundrametsähanhi ja sepelhanhi. Kumpikin hanhista ovat meillä kesäkuussa nähtyinä harvinaisia vieraita.
Jokisuiston reunan maansiirtoläjityksen puomilta on yritetty etsiskellä keskelle jääneestä lammikosta tavattua mandariinisorsakoirasta ja samoihin aikoihin myös tunnistettua mandariinisorsanaarasta, josko niitä voisi joskus nähdä yhdessäkin.
Taitavat olla sulkasadossa kumpikin, jossakin syvemmällä joen reunamilla piilossa. Usein lintuja joutuu etsimään ei niin kauniista ympäristöstä, kaupungin rakennetuille viherkentille niitä harvemmin eksyy. Hanhet olivat kuitenkin mukava yllätys.
Juhannuksen aikana vielä keväästä kuivumatta jääneelle rantakoskeikolle Kouvolan Junkkarinjärvelle oli kerääntynyt sadoittain liroja. Lironaaraat ovatkin jo muuttamassa takaisin talvehtimissijoilleen, Australiaan, Aasian eteläosiin tai Afrikkaan. Kauaksi aikaa ne eivät jääneet. Reilu kuukausi sitten muutama liro käväisemässä Hovinsaaren lätäkössä Suomeen tullessaan.
Kananiemensuo kuuluu kansallispuistoalueeseen. Siltä on löydetty netin mukaan yli 45 eri suotyyppiä. Tämä lienee jonkinlaista tupasvillavyöhykettä, ehkäpä tupasvillarämettä?
Juhannuksena hakeudutaan luontoon. On tärkeää, että kaupunkilaisilla on alkuperäistä luontoa mahdollisimman lähellä saavutettavissa. Mielellään myös ilman autoa, polkupyörämatkankin päässä, vapaasti saavutettavissa. Rakennettu luonto ei korvaa alkuperäistä, kuten viimeistään juhannuksena kaupunkien hiljentyminen asiasta kertoo. Tulee huolehtia alkuperäisen luonnon saavutettavuudesta, siinä missä muistakin asioista.
Myllykoskella Kymijoella, Halkoniemellä, pistäytyi kuluneella viikolla pikku- ja mustatiira, jotka kävimme bongaamassa. Vikkeliä tiiroja vastavalossa en onnistunut kuvaamaan. Viereisellä lammella oli kuitenkin helpommin kuvattavissa nokikanapoikue.
Liejukana näyttää ainakin Kymenlaaksossa viihtyvän ja pesivän mielellään saviponneissa. Kuvassa on yksi liejukanan poikanen emon kanssa, poikasia oli yhteensä viisi ja ne olivat suunnilleen samanikäisiä kuin nokikanalla.
Miehikkälän Tingankoskenmäellä nopealla käynnillä löytyi eilen pohjantikan pesä. Samalla paikalla kanahaukka varoitteli sekä pikkusieppo, idänuunilintu, tiltaltti ja sirittäjä lauloivat. Lisäksi varpuspöllön pesä oli lähettyvillä. Paikka on siis todellinen aarnimetsä.
Mustaviklojen lisäksi ainakin suokukkoja ja liroja on jo vilkkaasti syysmuutolla.
Tingankoskenmäki on 31 ha:n merkittävä aarni- ja suojelualue Miehikkälässä. Se sijaitsee Vaalimaanjoen varrella. Matalassa joessa on myös majavien kaatamia puita. Rannalla näkyi majavien onkaloita, mutta majavia ei näkynyt.
Pohjantikkaa katsellessa ja pikkusiepon laulellessa taustalla, varpuspöllöemo lensi yllättäen kuusessa olevaan pesäkoloon. Pesän alla oli saalisjätteitä. Varpuspöllö onkin pöllöistä ainoa, joka siivoaa ahdasta pesäkoloaan.
Alueella kuului 2 idänuunilintua, 2 töyhtötiaista, puukiipijöitä näkyi 4 yksilöä, samoin pyypoikue ja 3 laulurastaan lentopoikuetta. Kuvassa laulurastaan, Suomessa entiseltä nimeltään korpirastaan, lentopoikanen.
Alue on perinteisesti tunnettu hyvänä pohjantikka-alueena. Se näkyy myös runsaina pohjantikkojen kuorimina kuusina. Onnistuimmekin näkemään yhden, pohjantikkakoiraan, josta saimme vuodarin.
Maasto on hankalakulkuista, puita oli kaatunut ja polkuja ei ole.
Linturetkellä kesäkuussa etenkin muutama tunti ennen auringon laskua linnuillakaan ei ole kiireitä. Ilma ei väreile, joten linnut näkyvät selvästi. Hiljenevässä kesäyössä lintujen äänet kaikuvat kauas.
Lehtokurpan soidinkurnutus ja sipinä kertovat sen lentävän jossain läheltä ohitse.
Kehrääjän hyrinä harvahkossa mäntymetsikössä on
odotettu ääni, samoin kuin ruisrääkät peltomaisemassa. Ruisrääkät ovatkin jonkun verran yleistyneet, kuulimme edellisenä yönä yli 20 ruisrääkkää.
Yön pimetessä purojen ja ojien pensaikoissa voi kuulla luhtakerttusten ja viitakerttusten satakieltäkin monimuotoisempaa laulua. Varsinaisesti satakieli olisi etelänsatakieli, mutta sitä on voitu kuulla Suomessa vain hyvin harvoin.
Sirkkalinnut sirittävät omilla lajityypillisillä äänillään yhtäjaksoisesti pensaikkojen kätköissä. Niitä on vielä näin muutama viikko ennen juhannusta muuttamassa Suomeenpäin. Ensimmäiset syysmuuttajat, kuten mustaviklonaaraat, ovat enenevästi jo nyt kesäkuun alkupäivistä alkaen muuttamassa Lapista takaisin etelämmäksi talvehtimaan.
Kun nyt kesäkuun alussa sarvipöllöilläkin on poikasia, koiraat lähtevät jo auringon paistaessa myyräjahtiin. Koiraat joutuvat ruokkimaan nyt itsensä, poikueen ja naaraankin yksikseen.
Koska samalla peltoalueella voi nyt nähdä useampia sarvipöllöjä, ilmeisesti ainakin Kymenlaaksossa on nyt myyriä pöllöille riittävästi ravinnoksi.
Kyminlinnan valleilla on tänä kesänä laulanut viidellä reviirillä punavarpusia. Se on yksi alueen tyypillisistä linnuista. Kuvassa pohjoisvallien vanha komea koiras.
Joen puolella rantapolulla laulelee aktiivisesti luhtakerttunen ja viitakerttunen kilpaa. Luhtakerttusia on ollut toistaiseksi kaksi ja viitakerttusia kahdeksan laulavaa koirasta. Kuvassa viitakerttunen. Se toistelee rauhallisesti heleitä ääniä, kun taas luhtakerttunen lurittelisi kiireisemmin.
Yleisin laululintu on ollut satakieli, niitä on kuultu 18 laulavaa. Lehtokerttuja on laulanut 12, mustapääkerttuja seitsemän ja kultarintuja 4 laulavaa lintua.
Ja tietenkin pensaskertut, kuvassa pensaskerttu rakentelemassa jo innokkaasti pesää.
