Ohotanlokki, uusi laji Kymenlaaksolle

Eilen Kouvolan Kuusankosken keskustasta sorsien ruokintapaikalta Elissa Soikkeli löysi Suomen toisen ja Uralin länsipuolen 10. Ohotanlokin.  Lokki on kotoisin Venäjän kaukoidästä, Kamtšatkan niemimaalta.  

Kävin katsomassa lokkia tänään ja paikalla oli kymmenittäin bongareita ympäri Suomea. 

Ylemmissä kuvissa näkyy käsisulkien kärkien lajituntomerkki, helminauha. Alla olevassa kuvassa näkyvät punaiset jalat.

Kyseessä on yksi Kymenlaaksossa havaituista harvinaisimmista linnuista ja se keräsikin paikalle kymmenittäin lokista kiinnostuneita.

Joulukuun lintuhavaintoja

Lintutalvet ovat hyvin erilaisia. Huolimatta melko ahkerasta retkeilystä, linnusto vaikutti melko hiljaiselta. Etenkin, marja- ja siemensyöjälintuja oli joulukuussa niukasti.  Lumettomuus aiheutti myös sen, että linnut saattoivat olla hajallaan.

Kuitenkin talvipinnoja oli kertynyt joulukuun loppuun mennessä 71.

Joulukuussa satuin näkemään Veli-Matti Multasen jäättömän meren rannikolta löytämän mustakurkku-uikun, jollaista havaintoa joulukuussa Kymenlaaksosta saa hakea lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Punasotka löytyi joulukuun viimeisenä päivänä Haminan Salminlahdelta tukkasotkien joukosta. Punasotkiakin löytyy joulukuussa Kymenlaaksossa harvakseltaan. 

Mielenkiintoinen havainto oli nuori kurki, joka viivytteli joutsenten kanssa vielä joulukuun ensimmäisellä viikolla Kotkassa.

Pakkasta ei joulukuussa juuri ollut. Jouluaaton lämmin eteläinen ilmavirtaus toi Kymenlaaksoon merihanhia, Kotkan Papinniitylle kolme yksilöä ja Elimäen Värälään yksinäisen linnun. 

Kotkassa on yksittäisiä sepelkyyhkyjä on alkanut näkymään talvisinkin ruokinnoilla. Nyt joulukuussa näkyi talvehtimista aloittelemassa myös nuoria sepelkyyhkyjä, kuten nämä linnut Kotkan keskustan tervaleppälehdossa. 

Jäättömiltä merenlahdilta pystyi näkemään tänä talvena joulukuussa tavallista useammin pilkkasiipiä ja muutamia nokikanojakin.  

Pikkkutikasta tulee usein talvipinna vasta helmikuussa, tänä talvena laji näkyi heti joulukuun alussa.

Kuvassa joulukuinen vielä jäätön Suomenlahti Kotkan edustan kallioilta kuvattuna, taustalla Suursaari. 

Pähkinänakkeli yleistyy

Kymenlaakso on saanut pähkinänakkelista (europaea) uuden pesimälajin 2010-luvulla.  Etenkin tänä vuonna on havaittu pientä yleistymistä.  Pesintöjä varmistui rannikolta alkukesästä viisi ja syksylläkin esiintyminen on ollut aiempia vuosia runsaampaa.  

Syksyltä on havaintoja 62:sta määritetystä nakkelista, näistä asiaticoja on kuusi yksilöä ja europaeaa 56 yksilöä.  Europaean esiintymishuippu näyttää ajoittuvan heti sulkasatokauden jälkeiseen aikaan elo-syyskuun vaihteeseen. 

Vuosina 2014-2020 Klasu on määrittänyt 197 pähkinänakkelia, joista asiaticoja on 10 % ja loput europaeaa.  Asiaticoja ei havaittu lainkaan syksyinä 2016 ja 2017. Syksy 2017 oli erityisen huono myös europaean osalta, vain 9 havaittua yksilöä. Näistäkin viisi yksilöä oli ilmaantunut reviireille jo edellisvuosina. 

Havainnointiaktiivisuudessa eri vuosien välillä ei ole suuria eroja ja havaintopaikat ovat pysyneet vuosittain lähes samoina.

Yläkuvassa on europaeanaaras.  Alakuvassa on toinen europaea jättipalsamien siemeniä keräämässä.  Huomaa nakkeleiden jalkojen väri.

Valtaosa havainnoista on talvireviireiltä, joille kaikille on yhteistä sopivan siemenravinnon saanti talvivarastojen tekoon.  Tärkeäksi kasviksi on osoittautunut jättipalsami.  Varmimmin nakkeleita löytyykin alkusyksystä juuri jättipalsamikasvustoista keräämässä siemeniä, kun talviruokintapaikkoja on vielä harvassa.  Kesän viidestä reviiristä kolme sijaitsi jättipalsamia kasvavissa tervaleppälehdoissa. 

Yläkuvassa on Kotkan Korelassa kuvattu asiaticakoiras ja alakuvassa on Virolahden kirkolta kuvattu asiaticakoiras. Huomaa nakkeleiden valkojen väritys.

PS. Mikäli nakkeleiden määritys kiinnostaa, niin paras kuvaus löytynee lähes sadan vuoden takaa Kivirikon Suomen linnuista. 

Teksti: Klaus Laine ja kuvat: Tuula Nironen.

Merihanhia

Kymenlaakson merihanhilla menee edelleen hyvin.  Pyhtään ja Loviisan rajalla Tammijärvellä havaittiin 27.7. lepäileviä merihanhia 1100 yksilöä, joka on paikan uusi ennätysmäärä.

Edellisenä iltana ruokaili Virolahden heinäpelloilla vielä 300 yksilöä. Siten itäisen Suomenlahden merihanhikanta on vähintään 1400 yksilöä.

Suomenlahden ulkosaaristosta Tatu Hokkanen on kaularengastanut mm. nämä merihanhet, joten hanhien liikkeistä on saatu uutta tietoa.

Kuvan hanhipari on kuvattu  heinäkuun puolivälissä Vilniemen kartanon pellolta. Sieltä ne siirtyivät nopeasti Tammijärvelle ja viimeksi ne on kontrolloitu pari päivää sitten Lapinjärvellä pellolta.

Hanhien ikämääritysten tekeminen on usein vaikeaa pitkien etäisyyksien takia ja heinäpelloilla etenkin nukkuvat nuoret hanhet häviävät heinikkoon.

Havaituista merihanhista yli 80 % on ollut vanhoja lintuja.  Heinäkuussa havaitussa 42 lentopoikueessa on ollut keskimäärin 3.8 nuorta lintua, joka on erittäin hyvä tulos.

Hanhet ovat harvoin näin hienosti näkyvillä kuin kuvassa, joka on otettu Virolahden Hämeenkylästä. Parvesta saatiin kaukoputkella ikämääritykset ja tarkka parvikoko.

Mustapyrstökuiri on myös yksi 2000-luvun menestyjistä Suomessa. Kymenlaaksossa tehdään nykyisin syysmuuton aikaisia havaintoja lähes yhtä paljon kuin takavuosina keväisin.  Kuvassa nuori ssp. limosa 30.7. Haminassa.

Kaularenkaallisia hanhia

Kymenlaakson hanhikevät eteni normaaleissa merkeissä. 

Tundrametsähanhia näkyi lopulta tundrahanhia runsaammin, arviolta 20 000 yksilöä havaittiin pelloilla ruokailemassa. Ruokailupaikat olivat osin vaihtuneet aiemmista keväistä. Olisiko pienten järvien varhainen jäättömyys ollut siihen syynä?

Joni Räsäsen löytämä vanha kiljuhanhi Pyhtään Heinlahdesta nähtiin ruokailemassa Ansereiden sekaparvessa 27.4 - 2.5.

Etenkin hollantilaiset ovat merkinneet runsaasti arktisia hanhia kaularenkain. Kaularenkaiden kontrollit muuttoreitin varrelta antavat paljon mielenkiintoista tietoa hanhien liikkeistä. 

Kuvan tundrametsähanhi ACP on havaittu mm. toukokuun alussa 2010 ja 2011 Venäjällä Laatokan itäpuolella. Nyt hanhi ruokaili huhti-toukokuun vaihteessa Pyhtään Heinlahdessa ainakin kolme viikkoa.

Alla oleva tundrahanhipari on rengastettu marraskuussa 2018 Hollannissa. Pari näkyi yhdessä 30.3.2019 Elimäenjärvellä ja 2.5.2019 Ahvion pellolla. 

Kuva on otettu 9.5.2020 Ahviossa, samalta pellolta,jossa ne havaittiin vuosi sitten. 

Kymenlaaksossa on kontrolloitu jo kymmeniä eri tundrahanhen kaularenkaita. Niiden avulla paljastuu, että  arktisten hanhien keväinen tankkaus on siirtynyt osin Virosta Suomeen. Aiempina vuosina Virossa nähtyjä hanhia viettää nykyisin yli kuukauden Kymenlaakson pelloilla.

Kevään hanhia.

Kymenlaakson hanhikevät alkoi viime vuosia varhemmin lumettoman talven jälkeen. Hanhimäärät eivät ole enää kasvaneet edellisvuosista, vaan etenkin tundrametsähanhia vaikuttaisi olevan aiempaa vähemmän. Olisiko muuttoreitti siirtynyt entistä lännemmäksi? 

Kaksi huhtikuista punakaulahanhea 8. päivä oli mukava yllätys, vaikka Iitin hanhi olikin bongaus.

Kuvassa Elimäen Villikkalan punakaula, jonka Jouni Repo löysi jo 31.3 Teutjärven rantapellolta.

Klasu on pyrkinyt laskemaan lajilleen kaikki näkemämme hanhiparvet, jos etäisyys ja valaistus sen vain on sallinut. Kuvan nukkuva hanhiparvikin laskettiin lajeittain, parvessa oli yli tuhat Anseria, etäisyys ja valaistus oli ihanteellinen.

Kuvassa tundrametsähanhia ja tundrahanhia. Tundrahanhia on tänä keväänä näkynyt enemmän kuin metsähanhia. Aiempina keväinä tundrametsähanhi on ollut valtalaji.

Taigametsähanhet hakeutuvat usein tulvapelloille joutsenten seuraan. Ne suosivat selvästi enemmän kosteikkoja kuin tundrametsähanhet, joita näkee toukokuussa usein ruokailemassa jopa poltetuilla viljapelloilla.

Taigametsähanhet ruokailevat yllättävän usein erillään arktisemmista hanhista omana ryhmänään. Kuvan keskellä takana on taigametsähanhia ja etualalla arktisempien Ansereiden sekaparvi.

Helmikuun lintuja. 400. blogi.

Helmikuussakin säätyyppi pysyi hyvin lauhana, eikä pysyvää lumipeitettä saatu Kotkan seudulle koko talvena.  Myös meri pysyi jäättömänä ja Suulisniemen lahdella kahdeksan harmaahaikaraa tekivät ensi kertaa onnistuneen talvehdinnan Kotkan alueella. 

Talvilajeja kertyi minulle lopulta 94. 

Muuttolintuja näkyi lauhoista ilmoista huolimatta helmikuussa vielä vähän. Yllättävin muuttohavainto oli 13.2. Eero Hietasen löytämät taigametsähanhet, 11 yksilöä Sippolan Ruotilasta. 

Pitkästä aikaa oli tunturipöllökin bongattavissa Kymenlaaksosta, kun Kouvolan Sydänmaalta ilmoitettiin pellonreunassa istumassa oleva ukuli. Lintua kuvattiin sitten hyvin kaukaa ja kuvaa vielä suurennettiin vielä kovasti käyttöön. Lopulta lintu saatiin varmistettua 3 kv koiraaksi. 

Tiutisesta Mika Rokka ilmoitti 23.2. merenrannalta löytyneen västäräkin. Mistä lie ilmaantunut runsaasti retkeillylle paikalle. 

Tämä blogi on nyt järjestyksessä 400. ja blogia on kirjoitettu Klaus Laineen kanssa.  Minun tavoitteeni retkihavaintojen kirjaamisesta on aika hyvin toteutunut.  Monelta osaltaan blogi on tietysti Klasun ansiota, myös blogin tekstien osalta. 

Luonnon muuttuminenkin on tullut jo kymmenessä vuodessa näkyviin melko voimakkaasti linnustossa. Lintuharrastus on hyvin suositeltava tapa havainnoida luontoa.