Kun lintu ensimmäisen kerran näkyi kiikarissa, Lasu totesi "siperiankurmitsa" ja pyysi kuvaamaan lintua, olihan se voimakasnokkainen ja sirojalkainen.
Kuvaillessa pitkäjalkainen yksilö unohtui omiin oloihinsa. Lajin varmistus jäi tekemättä. Istuimme vain autossa, emmekä lähteneet ajamaan lintua lentoon. Valokuvia tehdessä muistimme jälleen pitkäjalkaisen linnun ja tänään Lasu kävi varmistamassa pitkäjalkaisen linnun kaukoputkella, ajamalla linnun lentoon. Otin myös lisää kuvia, koska näytti siltä, että linnussa oli vasemmalla puolella enemmän tertiaaleja, ne eivät olleet niin pahasti sulkasadossa.
Lintu oli lennossa kolmeen otteeseen. Kiirareilla varmistui, että linnun kainalot olivat harmaat lentoon lähtiessä ja kuulimme, kuinka lintu äänsi kulloinkin kertaalleen, kly-it. Hieman mustaviklomaisesti ja painon ollessa viimeisellä tavulla.
Lintua on aikaisemmin pidetty amerikankurmitsan kanssa samana lajina. Lajit erotettiin toisistaan vasta v. 1986. Siperiankurmitsaa pidettiin aikaisemmin suurharvinaisuutena Euroopassa, mutta viime vuosina lajia on opittu paremmin tuntemaan ja sitä havaitaan useita kertoja vuodessa Euroopassa.
Alla on siperiankurmitsa nuoren kapustarinnan kanssa. Siperiankurmitsa on selvästi kapustarintaa pienempi, kokoeron saattoi nähdä hyvin etenkin lennossa.
Viimeisessä kuvassa alla on yksi sunnuntaisen parven vanhoista kapustarinnoista vertailtavaksi. Valitettavasti linnulta puuttuu tertiaaleja, mutta nokan muoto ja jalkojen pituusero siperiankurmitsaan verrattuna ovat helposti havaittavissa.
Viimeisessä kuvassa on vielä siperiankurmitsa. Kuvassa näkyy lajin tärkein erottava tuntomerkki amerikankurmitsasta: ainoastaan kolme käsisulkaa tulee pisimmän tertiaalin ylitse, kun amerikankurmitsalla niitä tulisi 4 - 5.
