Teutjärven ja Tammijärven rantaluhdilla pesii kurkia toistakymmentä paria. Se on paljon enemmän kuin Pyhtään Valkmusan kansallispuiston suoalueella.
Järvien välisellä peltoalueella, Suomenkylässä, näkyi tänään kolme yksinäistä kurkea ruokailemassa. Kuvassa oleva kurki on yksi Suomenkylän neljästä kurkipareista, kuvattuna toissapäivänä. Yksittäisten kurkien puolisot lienevät jo hautomassa.
Haudonnan alettua kurjet likaavat usein savella tai mudalla selkänsä ruskeiksi. Se suojelee lintua mm. merikotkien katseilta paremmin kuin puhtaan helmenharmaa selkä.
Alueella on nykyisin jatkuvasti näkynyt eri ikäisiä merikotkia kalassa ja hanhijahdissa. Myös yksi vanha lintu on näkynyt paikalla päivittäin, mikä saattaa viitata lähialueella sisämaassa pesintään.
Teutjärveä reunustavat rehevät rantalepikot ja koivikot. Niissä pesii ainakin pyrstötiaisia ja ehkä valkoselkätikkoja useampikin pari.
Haminan Lupinlahdella vieraili muutama päivä sitten tummanokkainen juhlapukuinen jalohaikara.
Tänään oli sopivan pilvinen päivä hanhien katseluun Teutjärvellä. Ansereita olikin paikalla keskipäivällä runsaasti lepäilemässä, määrä oli arviolta 8000 tundrahanhia ja rossicuksia, noin puolet ja puolet. Niiden lisäksi paikalla oli noin 300 valkoposkihanhea.
Hanhissa aiheutti kuitenkin ajoittain levottomuutta paikalla saalistellut esiaikuinen merikotka.
Päivä meni vähän pitkäksi. Kahvilla oli välillä käytävä Ruotsinkylän Gulf-baarissa, jossa on ollut saatavana erinomaista palvelua jo vuodesta 1971. Itse yrityksen historia juontuu jo paljon pitemmällekin ja sen voi myös nähdä baarin sisustuksessa vierailijakin.
Perjantaina ja lauantaina kävimme bongaamassa Eskolan Timon löytämää vanhaa arosuohaukkakoirasta Pyhtään Länsikylässä. Lintu näkyikin perjantana erinomaisesti.
Eilen tulokseton haarapääskybongaus Kotkan Huumanpohjassa muuttuikin piisamien kuvaamiseksi.
Kuvasin rauhallisesti jään reunassa syövää piisamia, joka sitten siirtyi rantaan. Paikalle tukikin veden alaisesta onkalosta toinen lajitoveri.
Pienen ihmettelyn jälkeen ne nopeassa tilanteessa rähjäsivät toisilleen ja aloittivat tappelun. Talttahampailla oli käyttöä.
Lopputulosena toinen piisami jäi vähäksi aikaa parantelemaan auennutta silmäkulmaansa, kunnes se sitten sukelsi takaisin veden alle pesäänsä parantelemaan haavojaan.
Pähkinänakkelin europaea-rotu on Suomeen vasta leviämässä oleva laji. Naaraat ovat selvästi liikkuvampia ja talvella Klasun kanssa havaitsemistamme viidestä parittomasta nakkelista neljä oli naaraita ja vain yksi oli koiras.
Kuvan naaras on kuitenkin ollut onnekas ja seurustellut vuoden aikana jo kolmen eri koiraan kanssa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että naaras hengaili maaliskuussa muutaman viikon ajan asiatica -koiraan kanssa.
Tänään yllättäen lintu liikkuikin tiiviisti europaea -koiraan seurassa. Todennäköisesti europaea on suurempana ja vahvempana ajanut asiatica-koiraan reviiriltä pois.
Kuvassa on tänään naaraan seurass liikkunut europaea -koiras. Huomaa mm. otsan ja jalkojen värit kastanjanruskeiden kupeiden lisäksi.
Alakuvassa on maaliskuinen asiatica -koiras tummine jalkoineen ja valkeine kupeineen sekä selkeine silmäkulmajuovineen.
Talven aikana olemme nähneet kolme asiaticaa, jotka kaikki olivat koiraita. Toistaiseksi ainakin yksi asiatica -koiras seurustelee vielä europaea -naaraan kanssa. Toivottavasti saamme selville, mitä käy myöhemmin keväällä.
Haminan Lupinlahti on lintuharrastajien keskuudessa tunnettu vuosikymmeniä rastaskerttujen lisäksi keväisistä kaulushaikaroistaan. Jos lahti on talvella vankasti jäätynyt, alkukeväällä Lauttasalmen sillan sulassa on kohtuullisen helposti mahdollista nähdä rantaruovikossa hiippailevia kaulushaikaroita.
Tänä keväänä pääsiäispyhinä sattui tällainen tilanne. Vietimme Klasun kanssa paikalla muutamia tunteja kaulushaikaroita tarkkaillen. Ihmisiä oli paljon ja tunnelma kuin markkinoilla.
Ensimmäisen kerran havaitsimme kiirastorstaina yhden kaulushaikaran sillan lähettyvillä.
Ensimmäisenä pääsiäispäivänä lintu oli saanut kaverin ja ajoittain ne liikkuivat peräkkäin hiippaillen.
Toisena pääsiäispäivänä lintuja oli kolme. Sillan itäpuolella ilmeinen pariskunta ja länsipuolella kalasteli samanaikaisesti yksinäinen kaulushaikara.
Vaikka vietimme paikalla lämpiminä päivinä useita tunteja, lintujen ääntelyä emme kuulleet sinä aikana kertaakaan. Näillä varpailla kelpaa kyllä vesikasvillisuudessa tepastella.
Jäät lähtivät tänä vuonna Kotkan edustastalta jo viikkoja sitten, mutta muuttolintuja on näkynyt vähänlaisesti. Nykyisin ensimmäiset laulujoutsenet saapuvat Kymenlaaksoon jo helmikuun lopulla, jolloin perinteisistä ensimmäisistä muuttajista, kiuruista ja töyhtöhyypistä ei ollut vielä tietoakaan.
Laulujoutsenten lisäksi merihanhetkin ovat alkaneet saapumaan runsastuttuaan entistä aikaisemmin. Eilen Haminan Lupinlahdella näkyi ennätysmäärä merihanhia, 80 yksilöä. Kiuruja ei vielä juuri näkynyt lumisilla pelloilla.
Kuvassa Lupinlahden laulujoutsenpari liukkaalla jäällä ajelemassa tunkeilijoita reviiriltään pois.
Lupinlahdella oli eilen lintumaailmassa vilskettä. Telkkäkoiraat kosiskelivat innokkaasti naarastelkkää.
Ensimmäiset tukkasotkakoiraat ilmestyivät Kymenlaaksoon jo helmikuussa, mutta ensimmäiset nokikanat ilmestyivät Lupinlahdelle vasta eilen.
Kaulushaikaran runsastuttua varhaiset maaliskuiset havainnot ovat lisääntyneet. Kuvassa eilen rannalla hiippaillut lintu.
Kymenlaakson pelloilta puuttuvat vielä sulat pälvet. Joten vasta tänään Muhniemessä näkyi runsaammin töyhtöhyyppiä, 50 yksilöä. Myös ensimmäinen kurkipari oli saapunut lumiselle pellolle.
Viikonlopun aamut olivat aurinkoisen kirkkaita ja retket suuntautuivat pääasiassa rantalehtoihin.Vaikka puukiipijää pidetäänkin vanhojen kuusikoiden lintuna, niin kaikissa käymissämme vanhoissa tervaleppälehdoissa kuului puukiipijän vienoa laulua.
Talven ehdoton erikoisuus on ollut, että valkoselkätikkoja on tullut rantalehdoissa vastaan enemmän kuin hömötiaisia. Hömötiaisia on näkynyt vähemmän kuin koskaan aiemmin.
Syksyllä vaeltaneet asiaticatkin ovat luultavasti lähteneet palailemaan takaisin itään. Kuvan lintu löytyi vasta nyt paikalta, jossa se ei ole ollut aiemmin talvella näkynyt.
Kiikareilla lintua ei olisi saanut määritettyä, mutta kuvien perusteella se on asiatica (tummat jalat, otsan yli heikko silmäkulmajuoma, iphien kärjet heikosti valkeat ja kupeet lähes puhtaan valkeat).
Urpiaisia oli ilmestynyt hieman keskitalvea enemmän rikkaruohokentille. Itse olen nähnyt reilun viikon aikana yli 200 yksilöä kolmessa parvessa. Yhdessä parvessa oli myös kolme vuorihemppoa ja toisessa ainakin yksi tundraurpiainen. Kuvassa urpiainen.
Kymenlaakson peltoja peittää vielä reilu lumikerros ilman pälviä. Varsinaisesti muuttolintuja ei tullut viikonvaihteessa paljon vastaan. Kaatopaikan pälvellä näkyi eilen kevään ensimmäinen kiuru.
